OSA 4

Kun et enää jaksa olla vahva

– hauraus toipumisen porttina

*kaupallinen yhteistyö Interhome.fi ja Book beat mainoslinkki

Jossain vaiheessa vahvuus alkaa painaa. Ei siksi, että se olisi väärää, vaan siksi, että sitä on tarvittu liian kauan. Kannettu silloinkin, kun keho on jo pyytänyt lepoa. Moni on ollut vahva huomaamattaan. Ei rohkeudesta, vaan pakosta. Siksi, että ei ollut vaihtoehtoja.

Vahvuus on pitänyt koossa, auttanut jatkamaan, selviytymään. Ja juuri siksi siitä luopuminen tuntuu pelottavalta.

Kun et enää jaksa olla vahva, saatat pelätä hajoavasi. Että kaikki kaatuu, jos lakkaat kannattelemasta.

Mutta toipumisessa tulee hetki, jolloin vahvuus ei enää suojaa – vaan estää.

Haurautta ei ole opetettu meille. Se on usein nimetty heikkoudeksi, jotain, mikä pitää piilottaa. Silti juuri hauraudessa keho saa vihdoin laskea. Hengitys syvenee. Hartiat putoavat.

Hauraus ei tarkoita, ettet pärjää. Se tarkoittaa, että et enää pakota itseäsi. Kun lakkaat olemasta vahva, alat olla tosi. Ja totuus ei vaadi ponnistelua. Toipuminen ei ole uudenlaista jaksamista. Se on lupaa olla väsynyt ilman selitystä. Lupaa nojata, vaikka ei tiedä vielä mihin.

Ehkä et ole hajoamassa. Ehkä olet vasta nyt päästämässä irti siitä, mikä ei enää kanna. Ja siinä irti päästämisessä on enemmän voimaa kuin yhdessäkään pakotetussa askeleessa.

*Joskus suurin rohkeus on se, että lakkaa pitämästä itseään koossa väkisin.

Tämä kirja auttoi minua. *https://www.bookbeat.com/fi/book/lupa-olla-enemman-1558783