Kun joku näkee sinut

Joskus kohtaamme ihmisen, jossa näemme jotain tuttua.

Emme välttämättä tiedä hänen tarinaansa tai sitä, mitä kaikkea hän kantaa sisällään. Mutta joskus vain tunnistamme jotain – ehkä palan itsestämme.

Minulle tapahtui hiljattain niin.

Kohtasin ihmisen, jossa näin ujoutta, epävarmuutta ja pientä arkuutta. Jotain sellaista, jonka tunnistin omasta nuoruudestani.

Huomasin, että hän jännitti.

En halunnut tehdä siitä numeroa. Halusin vain rohkaista ja tukea. Olla rauhallisesti mukana, jutella, hymyillä ja lukea tilannetta. Mukautua siihen, mitä siinä hetkessä tarvittiin.

Pieniä rohkaisevia sanoja silloin, kun niitä tarvittiin.

”Hyvin se menee.”
”Sinä osaat kyllä.”

Vähitellen jännitys alkoi hellittää. Hymy tuli kasvoille ja tilalle tuli hieman enemmän varmuutta.

Se tuntui hyvältä.

Ei siksi, että ihmisen pitäisi muuttua rohkeaksi tai itsevarmaksi, vaan siksi, että hän sai olla juuri sellainen kuin oli – ja huomata ehkä itsekin, että kyllä minä tästä selviän.

Kun joku huomaa

Myöhemmin sain kuulla, että joku oli huomannut tämän.

Minua kiitettiin siitä, miten olin osannut lukea tilannetta ja olla siinä mukana – rauhoittaa, kannustaa ja ikään kuin ottaa hetkeksi tilannetta haltuun toisen puolesta.

Ne sanat liikuttivat minua syvästi.

Ehkä siksi, että hän oli huomannut minun huomanneen toisen ihmisen.

En ollut suunnitellut mitään.

En miettinyt, mitä pitäisi tehdä.

Se, että huomasin jännityksen ja halusin rohkaista, syntyi siinä hetkessä. Se vain tuntui oikealta.

Ehkä jotkut asiat ovat juuri sellaisia.

Jotkut tuntemukset kulkevat meissä hiljaa ja tulevat esiin silloin, kun niitä tarvitaan.

Yksi pieni rohkaisu

Olen jäänyt miettimään, kuinka vähän joskus tarvitaan.

Ei suuria puheita.
Ei viisaita neuvoja.

Joskus riittää, että joku uskoo sinuun hetken.

Yksi ystävällinen sana voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Ehkä jopa vuosiksi.

Erityisesti silloin, kun oma usko itseensä vielä horjuu.

Meidän ei tarvitse olla äänekkäitä, rohkeita tai varmoja. Ei tarvitse muuttua joksikin toiseksi tullakseen nähdyksi.

Joskus tarvitsemme vain jonkun, joka katsoo meitä hetken ja sanoo:

”Sinä osaat kyllä.”

Ja ehkä sen varassa voi ottaa seuraavan askeleen.

Kunnes jonain päivänä huomaa itse:

Minä osaan. ❤️