Naisen rajat – rakkaudella
Olen joskus ajatellut, että rajoja pitää osata asettaa napakasti. Että pitää olla “vahva nainen”, joka sanoo suoraan ja pitää puoliaan.
Nykyään ajattelen toisin. Rajat eivät ole kovuutta. Rajat ovat rakkautta.
Ne ovat lempeää itsestä huolehtimista. Ne ovat sitä, että oma elämä ei valu muiden toiveisiin, odotuksiin ja tarpeisiin.
Ja ehkä juuri siksi rajat ovat monelle naiselle vaikeita – koska meidät on opetettu ajattelemaan muita ensin.
Miksi rajojen asettaminen tuntuu pahalta?
Koska usein, kun nainen sanoo “ei”, hän tuntee syyllisyyttä.
Hän miettii:
- olenko minä itsekäs?
- loukkaanko minä?
- pitäisikö minun jaksaa?
- eikö tuo ole nyt pieni asia?
Mutta totuus on tämä:
pienet asiat kasaantuvat.
Yksi ylimääräinen suostuminen ei vielä kaada. Mutta kymmenes ja kahdeskymmenes alkaa viedä tilaa hengitykseltä.
Raja ei ole muuri
Raja ei ole sitä, että sulkee maailman ulos. Raja on sitä, että suojelee omaa sisintään. Oma rauha ei ole yleinen tila.
Ja kun rajat alkavat löytyä, löytyy usein myös jotain muuta: minuus. Sillä rajojen sisällä asuu se, kuka oikeasti olen.
Lempeitä rajoja arjessa
Rakkaudellisia rajoja voi olla esimerkiksi:
- “En jaksa tänään puhua tästä.”
- “Tarvitsen hetken omaa aikaa.”
- “En tule, vaikka olisinkin voinut.”
- “Kiitos kutsusta, mutta valitsen nyt levon.”
Ja joskus kaikkein suurin raja on tämä:
en selitä enää kaikkea.
Sillä oma hyvinvointi ei tarvitse jatkuvaa puolustusta.
Nainen, joka asettaa rajoja, kasvaa
Kun nainen alkaa elää omien rajojensa sisällä, hän muuttuu.
Hänestä tulee rauhallisempi, valoisampi. Vähemmän katkera. Pirteämpi.
Hänestä tulee enemmän hän itse.
Rajat eivät vähennä rakkautta. Ne suojelevat sitä.