OSA 2

Keho muistaa enemmän kuin mieli

– miksi emme palaudu tahdon voimalla

*kaupallinen yhteistyö Interhome.fi, mainoslinkki

Mieli haluaa usein jatkaa eteenpäin. Se ymmärtää jo, että kaikki on nyt paremmin.

Että on lupa levätä.

Että pahin on ohi.

Keho ei aina ole vielä saanut viestiä.

Se muistaa yöt, jolloin ei saanut nukkua rauhassa.

Päivät, jolloin piti jaksaa yli omien rajojen.

Hetket, jolloin hiljaisuus ei ollut vaihtoehto.

Keho ei unohda selviytymistä nopeasti.

Se kantaa sitä lihaksissa, hengityksessä, hermostossa.

Siksi emme palaudu päättämällä.

Siksi “nyt otan rennosti” ei aina tuo rentoutta.

Siksi hyvä elämä paperilla ei vielä tunnu hyvältä kehossa.

Keho ei vastaa tahtoon. Se vastaa turvaan.

Turvaan, joka syntyy hitaasti. Toistosta. Pienistä hetkistä, joissa mikään ei vaadi eikä satu.

Moni yrittää olla kärsivällinen itselleen – ja silti pettyy, kun olo ei muutu.

Mutta kehon aikataulu on toinen. Se kulkee taaksepäin, käy läpi, varmistaa.

Toipuminen ei ole unohtamista. Se on uuden kokemuksen rakentamista vanhan päälle.

Sitä, että keho saa kokea yhä uudelleen: nyt ei tarvitse ponnistella.

nyt ei tarvitse olla valmiina. nyt saa olla.

Lempeys ei ole hidaste toipumisessa. Se on itse toipuminen.

Kun keho alkaa uskoa, mieli saa seurata.

Ehkä et ole jumissa. *Ehkä olet juuri siellä, missä paraneminen tapahtuu.