Väsymys ei tee sinusta heikkoa

*sisältää mainoslinkkejä

Olen vuosien saatossa oppinut olemaan vahva, sukumme naiset ovat aina ollet vahvoja ja taipumattomia. Olen leikillisesti sanonut, periksi en anna ennen kuin sydänkäyrä näyttää viivaa….
Pitkään ajattelin, että vahvuus tarkoittaa sitä ettei kieltäydy mistään, ei osaa sanoa ei. Sitä, että hymyilee vaikka sisällä väsyttää ja jatkaa eteenpäin, vaikka lashustaen ja tarpoen kuin korkeassa lumihangessa. Että puren hammasta, hymyilen ja hoidan kaiken, vaikka sisällä olisi ollut uupumus ja voimattomuus ottanut vallan, kyllä minä hoidan. Inhoan saamattomuutta, tai niin ainakin luulin niin.

Mielikuvissani aiemmin vahva ihminen ei horju, ei väsy eikä näytä heikkoutta. Todellisuudessa vahvuus on kuitenkin paljon monimuotoisempaa – ja usein hiljaisempaa.

Ihmisellä on lupa muuttaa mieltään. Huomaten, en voikaan tehdä kaikkea yksin. Voin olla armollisempi itselleni, voin antaa itseni väsyä ja levätä. Että pysähdyn ja kuuntelen itseäni, vaikka tekisi mieli vain jatka. Olen opetellut hyväksymään sen, etten ole aina vahva.

Haluan sanoa tämän sinullekin: vahvuus ei katoa, vaikka olisit haavoittuva. Eräs vanhempi lääkäri sanoi minulle kerran: ” Meidän ihmisten keho on suunniteltu ja rakennettu niin, että se ilmoittaa ns. virhekoodilla, kun koneisto käy ylikierroksilla tai on vaarassa ylikuumentua.”
Tämä on totta, stressi oireilee eri tavoin eri ihmisillä ja silloin on aika pysähtyä ja olla armollinen itselleen. Vahvuutta on myöntää etten jaksa ja pyytää apua, tunnistaa tunteensa, uupumus.
Ne hetket eivät ole olleet helppoja, mutta ne ovat opettaneet minulle jotain tärkeää: itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä. On vahvuutta huolehtia itsestään ja omista voimavaroistaan, olla itselleen lempeä. Äitini joskus sanoi:”Jos ei itse huolehdi itsestään, niin kuka muukaan sen tekee??”

Moni meistä on opetettu miellyttämään muita, mutta todellinen vahvuus syntyy vasta silloin, kun opimme kuuntelemaan itseämme.

Minä uskon, että todellinen vahvuus on siinä, että annat itsellesi luvan olla juuri siinä missä olet – ja jatkaa eteenpäin omalla tavallasi, välillä leväten ja taas jatkaa elämää vahvempana tai ainakin oppineempana siitä mitä on väsyä ja taas nousta ylös. Vahvuus ei minulle enää tarkoita sitä, etten kaatuisi. Se tarkoittaa, että annan itselleni luvan ”kaatua” – ja nousta omaan tahtiini. Ja ehkä juuri siinä on nyt minun vahvuuteni. se ei ole itsekkyyttä.

Joskus on vain annettava itselle aikaa ja lupa vain olla tiskit ja siivoukset eivät karkaa, ne ehtii tehdä myöhemminkin.