Se on aluksi vain tunne. On jotenkin vaikea keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Katse vaihtaa paikkaa. Yhtäkkiä valot menee kirkkaammalle. Katsetta ei jaksa enää tarkentaa. Silmissä alkaa vilistä. Joku laittoi strobon päälle. Ei hitto, migreeni.

Miulla on ollut migreeni viisi vuotta. Se alkoi viimeisten yo-kirjoitusten jälkeen maaliskuussa ja ensimmäinen kohtaus kesti kaksi viikkoa. Joka päivä särki niin paljon, että pelkäsin hulluksi tulemista. Kohtauksia tuli monta kertaa viikossa ja viikon aikana saattoi olla vain yksi päivä, kun ei särkenyt. Särkylääkkeet ja migreeninestolääkkeet kokeiltiin tuloksetta. Kipu kroonistui ja kesti yhteensä lähes kolme kuukautta. Lopulta kivun kierteen katkaisi fysioterapia ja akupunktio.

Tuon ensimmäisen kohtauksen jälkeen meni yli vuosi, jolloin migreeni ei vaivannut. En ollut muuttanut elintavoissani mitään, mutta suolistotulehdukseni oli aktiivisimmillaan. Näin jälkeen päin oon ajatellut, että keho viesti silloin kivulla sen hetkisestä suurimmasta hädästään, jotta osaisin keskittyä hoitamaan sitä.

Migreeni palaili takaisin elämään aluksi kovina kohtauksina. Oli oksentelua, pyörtyilyä, useita päiviä kestäviä kovia kipukohtauksia. Kokeilin taas uusia lääkkeitä, mutta niistä ei ollut mitään apua. Koetin selittää itselleni, että kohtaukset johtuvat stressistä, ja jäin kotiin sairastamaan aina kuin se oli mahdollista. Jossain vaiheessa, kuin itsestään, kohtaukset alkoivat harveta. Ensin niitä tuli vain joka toinen viikko, sitten vain joka kuukausi. Nykyään voi mennä parhaillaan parikin kuukautta ilman yhtäkään migreenikohtausta. 

Näiden vuosien aikana olen koettanut miettiä, mistä miun migreeni rakentuu. Mikä toiminta siihen johtaa? Mitä oon tehnyt tai jättänyt tekemättä tällä kertaa? Mikä ruoka-aine sen taas laukaisi? Ja monen vuoden miettiminen on johtanut.. ei mihinkään. Kipukohtaukset eivät liity mitenkään toisiinsa. Esimerkiksi jotkut saavat migreenikohtauksen aina, kun juovat liikaa kahvia. Tai aina, kun syövät tulista ruokaa. Tai aina, kun unta on kertynyt liian vähän. Tai aina, kun hartiat on jumissa.. The list goes on.

Miun migreeni ei tottele sääntöjä eikä rutiineja, vaan se tulee kun tulee, jos tulee. Ainut poikkeus tähän sääntöön on se, että aina kun jään lomalle, ekana päivänä koskee päähän. Aina.

Koska kaikki migreeniä ehkäisevät toimenpiteet ovat miun kohdallani ilmeisen hyödyttömiä, oon koettanut keskittää energiani siihen, mitä teen silloin kun kohtaus tulee. Toisinaan, kun kipu ehtii tulla päälle, ei särkylääkkeetkään vaikuta. Miun kohdalla oleellisinta on, että reagoin jo ensimmäisiin migreenituntemuksiin ja alan toimia aggressiivisesti pysäyttääkseni kohtauksen. Jos kipu ehtii tulla, se voi kestää päiviä. Oon kokeillut kivun lievitykseen monia eri konsteja, ja haluaisinkin jakaa ne nyt teille. Siltä varalta, että siellä on ruudun toisella puolella joku, jota koskee niin maan perkeleesti päähän eikä tiedä miten päin olla.

Hengitä. Pitkiä, rauhallisia hengityksiä.

Hengaile pimeässä silmälaput silmillä ja korvatulpat korvissa. Minimoi ärsykkeet.

Ota tarpeeksi iso annos särkylääkettä. 

Nuku. Unessa et tunne kipua.

Kokeile kylmäkäärettä otsalle tai niskaan.

Ota kuuma suihku.

Venyttele.

Käy kävelyllä.

Joogaa.

Kokeile jättää kofeiini päiväksi tai pariksi. Joskus migreeni voi laueta liiallisesta kahvin juonnista (kahvipäänsärky).

Juo kuppi kahvia. Joskus pieni kofeiiniannos voi helpottaa migreeniä.

Juo paljon vettä. Nestehukka aiheuttaa päänsärkyä. Lisäämällä lasilliseen vettä pari viipaletta sitruunaa ja Himalajan suolaa, voit tehostaa vaikutusta.

Hiero korvia. Korvissa on paljon akupisteitä, joiden hierominen voi helpottaa oloa.

Älä keskity päänsärkyyn. Silloin kun kipu on kova, tämä on ihan mahdoton ohje toteuttaa, mutta joskus oon saanut päänsäryn katoamaan ihan yksinkertaisesti ignooraamalla sen. Käytän tätä kikkaa usein esimerkiksi töissä, kun ei kertakaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin puskea kivun läpi.