Keittiö tilattu!
Keittiökuvat Keittiömaailma / Sari Forell
Tilasin keittiön jo monta viikkoa sitten, päädyttyäni pitkän jahkailun ja vertailun jälkeen Keittiömaailmaan. (Keittiön lähtötilanne täällä.) Valinnan jälkeen siitä tänne kirjoittaminen alkoi kuitenkin ujostuttaa. Mitä jos keittiöni on kaikkien muiden mielestä ihan pöljä valinta? Entä jos kuulen nerokkaan vasta-argumentin valinnalleni, jonka jälkeen minulle jää pysyvä ois pitäny -tunne rintalastaan aina kun katson keittiööni?
Vaikka eihän sillä tietenkään pitäisi olla väliä, koska perusasiat ovat kunnossa. Olen meinaan korviani myöten rakastunut tulevaan kyökkiini!
Keittiökomeroni pitää sisällään melkein neljä metriä mustaksi petsattavaa tammitasoa, Franken mustan komposiittialtaan ja vaaleanharmaat MDF-ovet. Kodinkoneisiin kuuluu kapea induktioliesi, valkoinen kalusteuuni ja tiskauksenvihaajan päiväuni – integroitu astianpesukone!
Jääkaappi tulee huoneen puolelle, uunin viereen. Mikro kumppaneineen taas saa hypätä vanhaan jääkaappisyvennykseen, johon on tulossa 50 senttiä syvä yhtenäinen yläkaappi. Syvennyskaapin tilasin harmaan sijaan vitivalkoisena, pomppumekanismilla, jotta se maastoutuisi paremmin ympäröivään seinään. Harmaisiin oviin on tulossa vetimet.
Havainnekuvien lampulta näyttävä asia on Elican nerokas liesituuletin, Édith. Edullisemmasta päästä se ei ole, mutta on se kyllä kaunis. Ajattelin googletella verkkokauppoja, josko vaikka Saksasta löytyisi Elica ja nätti jääkaappi Suomen hintoja fiksummalla summalla. Smeghän se siellä mielessä pyörii… edelleen.
Päättämättä ovat myös vetimet (napit? nupit? mustat? messinkiset? posliiniset? vanhat? uudet??) ja valaistus (onko ei-liian-moderneilta näyttäviä ledejä???). Hanani aion ostaa Tapwelliltä, todennäköisesti ylläpitosyistä mustana, vaikka messinkistä aiemmin fiilistelinkin.
Alakaappiosastossa on juhlittavan pöytätasomäärän lisäksi valitettavasti vain yksi lokerikko. Vanha kaasuputki aiheutti omat rajansa, jokainen laatikko olisi pitänyt kolota. Juuuuu ei. Takaseinän taso on normaalia kapeampi, eikä hukkaa synny ihan hirveästi normaalia kapeamman kulmakaapin ansiosta. Normaalikokoinen induktio ei olisi tasolle mahtunut, mutta harvemmin kokkaillessa tulee käytettyä kahta useampaa levyä yhtä aikaa.
Summa summarum. Työtason määrä moninkertaistuu, samoin säilytystilan. Omaan silmääni kokonaisuus näyttää silti sirolta, yhtenäiseltä ja ennen kaikkea – minulta. Näen jo itseni haahuilemassa viikonloppuaamuna öljypulloasetelmien seassa pressokeitin kädessä.
Tähän asti keittiösuunnittelu on tuntunut kiehtovan mutta haastavan tetriksen pelaamiselta. Nyt tilatetris on muuttunut monen ihmisen ja työvaiheen aikataulutustetrikseksi. Haastetta on tässäkin, mutta hohtoa vähän vähemmän!