Paljon on ollut jo puhetta kodistani, mutta kokonaisnäkymät ovat jääneet vähäisiksi. Tässäpä siis kuvakimaraa. Kuvaaminen meni paikoin akrobatian puolelle ja osa kuvakulmista on sellaisia, joita arkikäytössä harvoin näkee. Ahtauduin kuvia ottaessani kylpyhuoneen ja keittiön kauimmaisimpaan nurkkaan, välillä kiipesin ruokapöydälle jalustoineni. Välillä arjessa tulee keskityttyä asunnon negatiivisiin puoliin. Näihin kuviin koetin tallentaa niitä positiivisia.

Säilytystilaa asunnossa on vain yhden kiinteän kaapin verran – 20-luvun asukkaan mittapuulla riittävästi, lähes sata vuotta myöhemmin ei ihan. Remontin yhteydessä olisi tarkoitus miettiä säilytystiloja uusiksi. Vaikka olenkin enemmän maksimalisti kuin minimalisti, kaipaisin ympärilleni enemmän hengitystilaa. Ennen remonttia ja asunnon tyhjentämistä olisi looginen paikka karsia itselleen turhia tavaroita ja huonekaluja, joihin ei ole tunnesiteitä. Pitäisikö osa kirjoista siirtää mökkikirjastoon? Voisiko hätäisesti hankitut Ikeat pistää vähitellen kiertoon? 

Varmasti asuntoon on jäämässä sohvapöytänä toimiva kätevä arkku ja lempihuonekaluni, komea 50-luvun liinavaatekaappi. Sohvan kohtaloa harkitsen, se kun saattaisi sopia paremmin mökille, jossa on jo ryhmään kuuluvat nojatuolitkin. Sänky on sinällään ok, mutta huonekorkeus (2,8m) laittaa miettimään, pitäisikö sen sijaan rakentaa parvi makuutilaksi. Mutta mihin kohtaan ja millainen se olisi?

Asunnon pohja on mieleeni. Valoa tuo ikkunallinen keittokomero ja iso ikkuna huoneen paraatipaikalla. Ikkunalaudat ovat paksut ja niiden alla ihanat on vanhat rättipatterit. Lampun alla oleva kaunis plansetti on onneksi jätetty paikalleen. Omaan silmääni kiperimmät tyylivirheet on todennäköisesti tehty reilu kymmenen vuotta sitten, putkiremontin yhteydessä. Uudenmalliset kapeat listat, maalitapetit ja koteloidut sähköjohdot eivät istu tilaan. 

Koko asunnon seinät peittävä maalitapetti on yksi inhokeistani. Sen tummentumista voi päätellä vanhojen huonekalujen paikat, joten vähintään maalaamista pitäisi harjoittaa. Unelmissani maalitapetti katoaisi samalla seinistä, tsup vaan. Olen kuullut monia kauhutarinoita maalitapetin irrottamisesta, mutta toisaalta onnistumistarinoita, jotka sisältävät höyrypesurin. Anoppikokelaani tarjosi omaansa tarkoitukseen, joten ehkä pitäisi ainakin kokeilla…

Keittiötä vastapäätä olevaa seinustaa käytän usein lisätyötasona. Tuntuisi loogiselta, että uusi keittiö jatkuisi myös sille puolelle. Edellisten asukkaiden jättämä avohylly on sinällään nätti, mutta sekavoittaa tilaa. Tarkoitus olisi etsiä sille uusi paikka – tai koti. Silloin jäisi enemmän tilaa ikkunapuutarhalle DIY-amppeleineen.

Katon ylläpitomaalauksen, seinäprojektien ja keittiön lisäksi ajatuksia herättää lattia. Rakennuksen iän vuoksi on mahdollista, että laminaatin (ja ties minkä) alla uinuu lautalattia. Se, millaisessa kunnossa laudat olisivat ja ovatko ne koko asunnon alalla (keittokomeron ovisyvennys vaikuttaa myöhemmin puretulta) laittaa harkitsemaan helpompaa vaihtoehtoa – uutta laminaattia.

Puuh. Tekemistä on niin paljon ja ensikertalaisena on hankalaa arvioida, mitä priorisoida ja missä järjestyksessä edetä. Taidan aloittaa hintojen laskeskelusta, kysymyspommittaa enemmän remontoineita läheisiäni ja odotella tilankäytöllistä neronleimausta, jolla kinkkisen kokoinen keittiö muuttuu järkeväksi.