Välillä mieli ei pysy mukana kaiken tekemisen keskellä. Uskon, että kokemuksista ei saa irti potentiaalisinta määrää, jos asioita ei pysähdy muistelemaan. Mieltä täytyy auttaa vähän, ja kerrata, että mitä sitä tulikaan tehtyä. Tällainen fiilis itsellä on ollut tämän kevään aikana enemmän tai vähemmän. Erityisesti reissujen jälkeen. 

Tässä postauksessa haluan kartoittaa mieleni muistoja ja antaa sille mahdollisuuden prosessoida käytyjä asioita läpi. Lainatakseni stoalaista filosofiaa; ”It`s not our experiences that makes us our lives, it`s what we do with them.” Haluan siis tehdä kokemuksillani jotain järkevää, enkä ”vain” elää niitä läpi. Tämä tarkoittaa tapahtumista oppimista ja niiden merkityksellisyyden lisäämistä omaan elämään. 

Joten. Eurooppa. Kevään aikana kartoitin reissulistaani kahdeksalla maalla: Belgia, Ranska, Itävalta, Unkari, Englanti, Portugali, Kroatia ja Espanja. Jokainen matka oli omanlaisensa ja mitä pidemmälle listalla pääsin, sen kuormittuneempi tavallaan olin. Onneksi kaikki reissut oli kokemuksina arvokkaita ja kiitollisena muistelen näitä mahdollisuuksia, ei sitä joka kevät pääse reissaamaan näin paljoa. Kokosin näihin pariin postaukseen reissujen lempparihetkiä.

Belgia, Antwerp

Samanlaisia viboja kuin Hollannissa, ilman kanaalien tuomaa rikkautta. Suklaapuoteja, olutpubeja ja vohvelikahviloita oli joka kulmassa. Antwerpen on Belgian toiseksi suurin kaupunki Brysselin jälkeen ja on tunnettu ”timanttikaupunkina”. Kaupungissa oli käsinkosketeltavaa historian havinaa. Retki tänne oli vaihtareille järjestetty päiväreissu, joka oli hauska vierailu Amsterdamin läheisyyteen. 

Ensimmäistä kertaa Belgialaista olutta maistamassa, tujua oli!

Ranska, Pariisi

Matka Pariisiin taittui tosiaan hieman epätavallisemmalla tavalla, nimittäin tuntemattomien ihmisten kyydissä liftaten. Lähdin kyseiseen reissuun turkkilaisen vaihtarikaverini Berfinin kanssa innokkaina tietämättä mitä tuleman pitää. Liftaus Ranskaan oli vaihtareille järjestetty leikkimielinen kilpailu, jossa ensimmäisinä Pariisiin hostellille päässeet olivat voittajia. Berfin ja minä tulimme lopulta viimesimpänä hostellille, mutta se ei tehnyt kokemuksesta yhtään huonompaa. Jäimme jumittamaan Lilleen, joten Ranskaan asti kuitenkin päästiin. Liftauksesta yleisesti huomasimme sen, että on todella vaikea saada kyytiä kaupungista itsestään, eli on tärkeää pysyä moottoritiellä huoltoasemilla, sieltä saa parhaiten kyydin seuraavaan pisteeseen kun vaan rohkeasti selittää tilanteen. 

Reissun kohokohtia kun pääsimme avoauton kyytiin hetkellä, jona kuvittelimme olevan umpikujassa 

Koko reissu oli kaikista kevään reissuista opettavaisin. Koko liftauskonsepti opetti ehkä yllättäenkin luottamaan enemmän ihmisiin ja luottamaan enemmän elämään ylipäätään. Itse kamppailen usein ahdistuksen kanssa, kun en tiedä tulevasta tai jos en koe olevani kontrollissa. Kyytien hankkiminen tuntemattomilta ihmisiltä ja huomaaminen, että kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella todella kasvattivat luonnetta, kun sain paljon konkreettista kokemusta elämän ”kantamisesta”. Ja varmaan kaikki tulee lopulta siihen, että kun menee omalta mukavuusalueelta pois, oppii itsestään uusia asioita ja tulee varmemmaksi. Liftauksen jälkeiset pari päivää Pariisissa kierrellen olivat valehtelematta parhaat pari päivää koko keväästä. Menimme omien suunnitelmiemme mukaan ja löysimme ihania ruokapaikkoja ja saimme nauttia Pariisista sopivasti turistellen ihanassa säässä.

Piknik Eiffel-tornin juurella oli yksi pitkäaikaisista haaveista ja täytti kaikki odotukset <3

Itävalta ja Unkari

Reissu Itävaltaan ja Unkariin oli kuuden päivän mittainen ”supertrip”, jolle lähdettiin Berfinin kanssa vaihtareiden suosittelemana. Koko reissu tehtiin bussilla, joka oli lopulta todella rankkaa. Yli 8 tunnin matkustaminen yötä vasten bussissa verotti koko reissua, mutta otimmepa siitäkin oppia. Välillä määränpäähän pääseminen nopeiten ja kivuttomimmin on esimerkiksi vähän kalliimman hinnan arvoista. Itsehän tulin Unkarista lentäen takasin, ja jätin Bratislavan kohteen välistä, sillä olin niin väsynyt ja rikki koko matkustamisesta, että päätin lähteä jo aiemmin kotiin. Se oli rahallisesti hieman tappiollinen ratkaisu mutta muuten kaikin puolin paras päätös.

Vienna oli todella kaunis ja siisti kaupunki. Mielestäni muistutti todella paljon Pariisia isoine ja kauniine rakennuksineen. 

Viennan Ooppera

Budabest teki ison vaikutuksen! Se oli todella monipuolinen kaupunki, ainakin mitä parin päivän visiitillä siitä sai irti. Kauniita rakennuksia, paljon ”rouheisuutta” ja edullinen hintataso. 

Ihana terveyskahvila Naspolya Nassolda hostellin lähellä, tuo raakakaakaojuoma oli parasta mitä oon juonut<3 

Toisessa osassa muistoja Portugalista, Kroatiasta ja Espanjasta.

<3 Maija

Hoi!

Mun vaihtokevät alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Kolmen viikon päästä olen tosiaan jo takaisin Suomessa yrittämässä päästä arkeen kiinni tutussa ympäristössä. Miksi kirjoittaa kokemuksista tässä vaiheessa? No, miksi ei. Eilen yöllä otin päiväkirjan käteeni ja tekstiä pursusi sivuille ihan itsestään. Siitä sain idean tutkia tätä hieman jämähtänyttä blogiakin, ja vietin hauskat hetket lukiessani vanhoja ajatuksia. Kuinka mahtavaa olisikaan ollut, jos olisin kirjannut kokemuksia ylös ihan vaihdon alusta saakka. No, se juna meni jo. Ainahan sitä voi kirjoittaa tapahtumista jälkikäteenkin. Näin sitä saa elää ikimuistoisia hetkiä vielä uudelleen.

Kanaali oman asunnon läheltä

Lähdin Amsterdamiin helmikuun ensimmäinen päivä kauhusta kankeana kahden muun suomalaisen tytön kanssa, enkä voi unohtaa sitä tunteiden mellakkaa, jota kävin läpi koneen matkustaessa Helsingistä Hollannin maaperälle. Olin onnekas, kun sain jakaa tuon jännittävän ensimmäisen askeleen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, kiitos Linda ja Jenni<3

Tunteden mellakka jatkui saapuessa itselleni valikoituneelle asunnolle. Muistan valinneeni kämpän sen sijainnin ja edullisen hinnan vuoksi. Tiesin etukäteen, että tulen jakamaan keittiön, vessat ja suihkut kuudentoista muun asukkaan kanssa, eikä se tuntunut ongelmalliselta, päinvastoin. Kokemuksiahan vaihtoon tultiin hakemaan. Kuitenkin kiertäessäni asunnon läpi ja hiljalleen ymmärtäessäni minkälaisessa paikassa tulisin seuraavat viisi kuukautta asumaan, oli fiilikset toisenlaiset. Muistan, ettei ollut itku kaukana saapuessani omaan huoneeseeni kolmen matkalaukun kanssa ainoana lohtuna ajatus ”oikealla asenteella pärjää missä vaan”. Enkä nyt liioittele. Asunto, jossa olen saanut asua nämä viisi kuukautta muistuttaa enemmänkin underground-clubin vessatiloja kuin kotoisaa asumisympäristöä, mutta kyllä tähän yllättävän nopasti sitten kuitenkin tottui. Hiirien satunnainen vilinä hetkauttaa vielä hetken aikaa, mutta oli aika ennen vaihtoa, jolloin olisin pakannut kimpsut kampsut ja etsinyt uuden asunnon kylmän viileästi samalla viikolla. Ihminen on tehty tottumaan. Ja näin jälkikäteen olen ainoastaan kiitollinen tästä kokemuksesta. 

Olohuone

Ensimmäinen orientoiva viikko muiden vaihtareiden kanssa sujui innosta puhkuen niin nopeasti, että taisin elää nuo neljä päivää jossain euforisessa tilassa. Olin kuin jännitys, rohkeus ja huolettomuus samassa paketissa. Koska kaikki olivat samassa tilanteessa, pystyi kanssatovereista imemään innostusta itseensä ja jakaa odotuksia yhteisissä tapahtumissa. Orientaatioviikon lauantaille sattui sopivasti vielä omat 23-vuotissyntymäpäivät, joita piti juhlia kaikkien mahdollisten uusien tuttavuuksien kanssa, koska olimmehan vaihdossa. Ensimmäisen viikon aikana koin myös ensimmäisen vaihtariromanssini, ja muistan olleeni täysin rinnoin ihastunut jo kahden päivän tutustumisen jälkeen. Olen jälkikäteen pohtinut, kuinka helppo on ihastua, kun on tilassa, jossa on avoin kaikelle ja näkee jokaisen tilanteen tai ihmisen mahdollisuutena. Ihania muistoja koko viikko täynnä ja muistoihin jäi myös sveitsiläinen ihastukseni, joka hiipui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kiitollisena muistelen noita ensimmäisiä päiviä joina solmittiin ystävyyssuhteita, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän osana tätä kevään vaihtoaikaa. 

Vaihtokamuja

Esimmäinen kuukausi meni tottuessa uuteen ympäristöön, ihmisiin ja kulttuuriin. Koulu, bileet ja erilaiset retket siivittivät helmikuuta. Kävin Haagissa, Harlemissa ja Utrechtissa tutustumassa Hollantiin paremmin. Ennen kuin huomasinkaan, oli maaliskuu. Muistan maaliskuun jonkinlaisena rauhoittumisen kuukautena edellisen kuukauden menemisen jäljiltä. Arki alkoi hahmottua ja Weesperstraat oli muotoutunut jo niinkin lyhyessä ajassa kodiksi. Koulutehtävät pitivät kiireisinä ja otin osaa moniin retkiin. Kävin Belgiassa, Antwerpenissa, Kroningenissa ja hieman kauempana Schiermonnikoog- nimisellä saarella. Bilettäminen jäi kokoajan vähemmälle, tarkoituksella tai ei. 

Schiermonnikoog- saarelta

Huhtikuussa reissasin Euroopassa enemmän kuin koskaan. Ensimmäinen reissu oli vaihtareille järjestetty liftaus- kilpailu Pariisiin. Jännittyneenä lähdimme koittamaan onneamme liftauksen maailmassa. Pääsimme omin voimin Ranskaan, Lilleen, mutta sieltä meidän täytyi lopulta luovuttaa ja pyytää perässä varmistava auto ottamaan meidät kyytiin. Varmasti yksi hauskimmista reissuista. Seuraavalla viikolla lähdin Itävaltaan, Viennaan ja siitä suoraan Unkariin, Budapestiin. Kyseiseen reissuun olisi myös kuulunut vierailu Bukarestissa, Romaniassa. Kuitenkin väsymys vei voiton ja lähdin jo aikaisemmin kotiin valmistautumaan seuraavaan reissuun, Lontooseen. Lontoon vierailu oli osa koulutehtävää, jossa meidän piti tehdä tutkimus jossain englanninkielisessä maassa. Kävimme lontoolaisessa yksityiskoulussa tekemässä haastatteluja ja saimme tutkimuksemme aineiston näin tehtyä. Kokonaisuudessaan olin todella väsynyt huhtikuussa, kun tekemistä oli niin paljon, mutta uudet kokemukset myös rikastuttivat. 

Amstelhaven

Huhtikuun lopussa Hollannissa juhlittiin King`s Dayta, ja ystäväni Heta saapui juhlavilinään luokseni. Hollannin kuninkaallisille omistettu juhla oli ikimuistoinen kokemus hollantilaisesta kulttuurista. Koko Amsterdam värjätytyi oranssiksi ja joka kadunkulmalla oli meneillään kaksipäiväiset juhlat. 

Kanaaleilta

King`s Dayn jälkeen lähdimme Hetan kanssa Portugaliin tarkoituksena rentoutua ja nauttia lämmöstä (jota Hollannissa ei vielä ollut).

Faro, Lagoa Portugalissa

Toukokuussa teimme reissun tyttöporukalla Kroatiaan, Splitiin, jonka jälkeen sain luokseni Amsterdamiin Annan ja Helin. Heidän kanssaan lähdettiin moikkaamaan Inkaa Barcelonaan, jossa saatiin majoittua unelmien asunnossa. Ennen Barcelonan reissua olin itse asiassa miettinyt, etten edes lähtisi reissuun liiallisen matkustamisen vuoksi, mutta loppujen lopuksi matka oli todella onnistunut, kun sain viettää aikaa ystävieni kanssa. 

Brunch&Cake Barcelonassa

Barcelonan jälkeen sain palautettua ison koulutehtävän, tutkimusraportin yksityiskoulusta, ja suuri stressin lähde poistui. Tunsin muutenkin taas pystyväni hengittää vapaammin, kun reissut tulivat päätökseen. Jos jotain menneistä huhti- ja toukokuusta haluan oppia, on se, etten enää ota liikaa lautaselleni. Näköjään itselleni on tärkeää oma aika ja latautuminen omassa rauhassa. Tämän jäädessä vähemmälle oma jaksaminen heikkenee. Vaikka kuinka mahtavia paikkoja ja hetkiä sainkin kokea, tulee oma mentaliteetti ykkösenä. Opin myös, ettei matkustaminen aina olekaan niin hehkeää. Mahtavia juttuja tapahtuu myös kun pysyy vain paikallaan. 

Auringinlasku Tibidabon huipulta

Toukokuun loppu meni siis aikalailla palautuessa reissuista ja ottamalla kiinni opiskeluita. Otin keväällä aikaisemmin tavoitteekseni tehdä ravitsemustieteiden perusopintoja avoimen yliopiston kautta, ja ensimmäinen kurssi alkoi viimein. Kurssi on ollut mielenkiintoinen ja lisännyt haluani opiskella ravinnosta, ruokailutottumuksista ja -suosituksista enemmän.

Pannareita ystävänpäivänä 

Kesäkuu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun siskoni Anna tuli luokseni. Vietin hauskimman viikonlopun hänen kanssaan ja tutustutin hänet myös täällä itselleni tärkeisiin tyyppeihin. Oli niin mahtavaa saada Anna tänne, koska ikävä oli ollut kova, ja oli tärkeää näyttää hänelle minkälaisessa kaupungissa oikein asustelen. Kävimme keskusteluita elämästä maan ja taivaan välillä ja nauroimme niin paljon, että muistot naurattavat vieläkin. Annasta on kasvanut upea aikuinen nainen, jolla on jalat maassa ja vankka itseluottamus. 

<3

Annan lähtö takaisin Amerikkaan tuli nopeasti ja siitä asti olen elänyt Amsterdamissa viimeistä kuukautta haikeana, mutta myös onnellisena. Olen kiitolinen, että olen saanut kokea koko kokemuksen ja uskalsin lähteä uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Muistan ennen vaihtoa, kun monet sanoivat, etteivät koskaan ole kuulleet kenenkään vaihdossa olleen katuneen päätöstä lähteä, enkä kadu itsekään. Viimeiset viikot tulevat varmasti olemaan tunteellisia. Eilen hyvästelin ensimmäisen vaihtokaverini, ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään, että kohta palaan itsekin kotiin.

Opiskelemassa puistossa läheisimmän vaihtokamun kanssa

Viimeisiä viikkoja siivittää koulujutut, kaverit ja itse Amsterdam! 

<3 Maija