Istanbul

Pieni blogihiljaisuus on nyt vallinnut täällä, mutta mitäpä pienistä! Voisin kyllä taas alkaa postailemaan juttuja vähän tiheämpään tahtiin, kun arki on alkanut pyörimään ja alkaneista koulujutuistakin ois kiva täällä välillä kertoo.:) Pakko muuten sanoo, että jos blogia ei oikeesti mieti hetkeen, niin se unohtuu tosi helposti! (Onneks kirjotan tätä ilman mitään postaustahtipainetta!)

Mutta tosiaan, otsikon aiheeseen eli Turkkiin! Oltiin kolmisen viikkoa sitten kaverin kanssa lyhyellä kesälomareissulla Istanbulissa. Reissu ylitti kaikki odotukset mennen tullen. Saatiin vähän epäileväisiä mielipiteitä kavereilta ja perheiltä kun valittiin kohteeks kyseinen paikka: ”Uskallatteko nyt sinne lähtee, kaks tyttöö keskenään ja vielä vaaleet hiukset molemmilla!” ja ”Miettikääs nyt vielä…” – tyylisesti :D. Enimmäkseen nuo tietty äideiltä, terkkuja vaan sinne<3 Mutta hyvin me siellä pärjättiin, eikä tullut vastaan mitään turvattomuuden tunnetta tai ahdistavia hetkiä, paitsi eräs juttu joka tapahtui hotellilla, mutta sekään ei liittynyt paikallisiin tai turkkilaiseen kulttuuriin! 

IMG_7790.JPG

Joka-aamuinen hotelliaamupala. Ei ehkä mikään huippu mutta saatiin me mahat aina täyteen!

IMG_7941.JPG

IMG_7901.JPG

Hotellin altaalta, tilattiin ravintolasta altaalle suoraan vettä ja hedelmiä ja yhtenä päivänä myös lounasta. Huippu palvelu!

Otettiin lennot tiistaista lauantaihin, eli aikas lyhyt meijän reissu tosiaan oli, mutta sopiva irtiotto kuitenkin ennen koulun alkamista. Suorat lennot Helsingistä Istanbuliin Turkish Airlinesilla oli loistavat ja edulliset kanssa (noin 160e per naama!). Meille jäi kolme kokonaista päivää rentoutua altaalla ja käydä tutustumassa kaupunkiin. Varattiin Hotelli Istanbulin Vanhan Kaupungin puolelta, Sultanahmetin lähistöltä, hyvien julkisten kulkuvälineiden yhteydestä. Tähän väliin pikku info kaupungista; Istanbul jakautuu Bosborinsalmen molemmille puolille Euroopan ja Aasian maaperille ja me oltiin siis kokoajan Euroopan puolella. Tämä Euroopan puoli jakautuu sit vielä vanhaan ja uuteen alueeseen, joista me majoituttiin vanhalla puolella, mutta käytiin myös tsekkaamassa uusi puoli Taksim- nimisellä aukiolla. Yleisesti kai tämä uus puoli on enemmänkin semmonen modernimpi menomesta ja sitä suositellaan nuorille, jotka haluaa käydä bilettämässä yöelämässä ja vanha puoli, Sultanahmetin alue on enemmänkin nähtävyyksiä ja rauhallisempaa menoa haluaville matkailijoille. Kaupungissa on hyvät julkiset, joten kummassa majoittuukaan, ei tarvitse rajoittaa oleskeluaan vain toiselle puolelle, niinkuin ei meidänkään! 🙂

IMG_8055.JPG

Hotellin kadulta 🙂

IMG_7807.JPG

IMG_7811.JPG

IMG_7951.JPG

Metroon ja ratikkaan eli tramiin pääs noilla muovikolikoilla, jotka piti ostaa lippuautomaateista.

Oltiin otettu ennen matkaa hieman selvää, miten islam- maassa kannattaisi pukeutua, ja luettiin jostain pääsäännöksi että olkapäät ei sais näkyä eikä tietenkään mitään vesirajavaatteita mielellään. Ei kuitenkaan pidetty tätä pukeutumista mitenkään ongelmallisena, sillä nähtiin sekä paikallisia sekä turisteja ihan normitopeissa ja hameissa ilman mitään suurta paheksuntaa. Tietenkin siellä on sit ne ääriuskovaiset, jotka pukeutuu ihan omasssa kategoriassaan, mutta pääpiirteittäin meille jäi semmonen fiilis, että jokainen sai pukeutua kuten halusi ja toisaalta myös muiden pukeutumisvalinnat hyväksyttiin ilman paheksuntaa kumpaakaan suuntaan. Kuitenkin ihan kohteliaisuudesta haluttiin pukeutua siisteihin ja kevyisiin, peittäviin vaatteisiin. Maassa maan tavalla muodostu meille vähän niinkuin motoks reissun aikana!

IMG_7800.JPG

IMG_7812.JPG

Nähtävyyksissä käytiin jonkun verran; Galata- torni, josta oli maisemat 360 astetta Istanbuliin sekä Grand Bazar olivat varmaan tunnetuimmat, joissa vierailtiin. Oltiin myös vikana iltana näköalaravintolassa syömässä, josta oli näkymät Hagia Sofia moskeijaan. Oltiin jo reissun alussa vähän mietitty, että ei lähetä koluamaan jokaista nähtävyyttä, vaan mennään fiiliksen mukaan, ja se oli hyvä päätös. Kaupunki oli jo itsessään niin jotenkin täynnä historiaa ja kulttuuria, että imettiin sitä itteemme jo vaan käppäilemällä kaduilla:D. Ravintolat, joissa käytiin oli hyviä, oltiin tsekattu muutama jo etukäteen TripAdvisorista että vältyttiin haahuilulta (ei kyllä kokonaan..:D). Maistettiin matkan aikana perus turkkilaisia juttuja mm. kanakebabbia, shishaa, omenateetä, lokumia; turkkilaista marmeladia, niin hyvää, ja saatiin hotellilta vikana iltana vielä maistiaiset rakia. Se on turkkilaista anjovisviinaa, jota kuulemma ei kannata juoda ensimmäistä kertaa kuin ihan tosi vähän. Kertoo ehkä Suomen ja Turkin alkoholikäyttäymisen eroista jonkun verran kun meihin drinkit ei vaikuttanut oikeestaan millään tavalla ja paikalliset kauhisteli että miten ei olla jo ihan ulapalla siitä määrästä..”:D

IMG_7834.JPG

Näkymää Galata- tornista

IMG_7930.JPG

IMG_7934.JPG

Grand Bazarista muutama kuva. Toi oli tosi upee paikka! Löyty kaikkea mahdollista ja pointtina oli usein tinkiminen, joka oli itse asiassa aika hauskaa kun päästiin vauhtiin :D. Se oli joustavaa ja yleensä myyjien tarkoituksena oli saada tuote lähtemään asiakkaan matkaan vaikka vähän matalammallakin hinnalla. Tinkiminen oli sosiaalista kanssakäymistä eikä liian vakavamielistä!

IMG_7966.JPG

Hagia Sofia

Valuutasta vielä sen verran, että tällä hetkellä yhdellä eurolla saa noin kolme liiraa, joka on aika hyvä kurssi meille! Istanbulissa oli muutenkin aika miellyttävät hinnat, esim. noin sadalla liiralla sai kaks henkilöö sen vikan aterian hienossa ravintolassa sisältäen alkuruokaa, pääruuat ja viiniä eli noin 15e per naama. 🙂 Toki ravintoloita ja turistipaikkoja löytyy joka suunnalta, jossa on vähän kiskurihintoja, mutta yleisestiottaen aateltiin kaupungin olevan edullinen. 

IMG_7817.JPG

IMG_7820.JPG

Ruuan päätteeks tarjoiltiin usein teetä

IMG_7916.JPG

IMG_7918.JPG

Kuljettiin välimatkoja niin taksilla kuin myös ratikalla ja molemmat tavat toimi hyvin. Taksien kanssa oli aina hyvä sopia loppusumma joka oltiin tsekattu netistä jo aiemmin, ettei kuskit päässyt hirveesti ottamaan välistä ja huijaamaan pahaa-aavistamattomia turisteja. Kaiken kaikkiaan paikalliset oli todella ystävällisiä ja auttavaisia, eräskin ystävällinen mies tuli yhden ratikkapysäkin edemmäs omaltaan, jotta pääsimme menemään oikeaan suuntaan pysäkiltä. Istanbulissa oli suurkaupungin vilinän ja rauhallisen, historiallisen kaupungin tunnelman sekoitusta ja jos joku ei vielä tekstistä sanut käsitystä, niin pidin kaupungista kovasti! Pitää ehdottomasti lähteä sinne uudestaan hieman pidemmäksi aikaa. 🙂 

IMG_7976.JPG

Shisha baari, hengailtiin tuolla vikana iltana parin paikallisen kanssa ja keskusteltiin omista kulttuureista ja eroista ja enimmäkseen hehkutetiin ilmaston lämpöö ja ne kauhisteli Suomen kylmyyttä :)))

Tästä tuli nyt aikamoinen matkaopaspostaus, mutta tämmösiä asioita tuli jälkikäteen reissusta mieleen! Ja huom, oltiin tosiaan aika lyhyt aika reissussa eli mikää asiantuntija en kaupungista oo… Tää oli oman matkan näkökulmasta kirjotettuna, ja jos joku asia jäi mietityttämään niin saa kysyä! 🙂

Olipa muuten kiva taas kirjottaa postausta, ehkä tää alkaa tästä taas vertymään!

Kulttuuri Suosittelen

Kun kaikki muuttuu arjeksi

Koulun alkaminen ja syksyn tuulahdukset on pikkuhiljaa alkanut tuntua lähenevän liian nopeesti. Aloin miettimään niitä pimeitä iltoja, viikon puurtamisia koulussa ja aina seuraavan loman odottamista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan arkea. Muistan tosi elävästi viime syksynä erään hetken, kun ajelin ensimmäisiä kertoja ratikalla uuteen kouluun ja ihailin matkan varrella uusia, virkistäviä maisemia. Koulussa kyseltiin orientoivilla viikoilla koulumatkasta, ja siitä mitä siitä oli jäänyt mieleen. (Tähän väliin pieni taustaselvitys: opiskelen Helsingin OKL:ssä ja näillä näkymin mun pitäis joskus valmistua luokanopettajaksi.) Vastasin kysymykseen jotenkin näin; ”Uudet maisemat ja innokkuus kaikkea kohtaan. En ymmärrä miten ihmiset ovat täällä tosi äreitä eikä kuskikaan moikkaa matkustajia. Kaikki vaan tuijottaa puhelimiaan.” En tiiä miks tuo hetki on jäänyt mulle niin tarkasti mieleen. Muistan opettajankin vastauksen; ”Muistele sitä hetkeä puolen vuoden, tai vuoden päästä ja mieti, mitä ajattelet koulumatkasta nyt.” 

Omasta vastauksesta en voi kuin aatella että olipa naiivia. En usko, että suuressa kaupungissa asuminen ois muuttanut mua jotenkin kylmemmäksi ihmiseksi (:D), mutta en mä niitä maisemia enää ihaile. Tuijotan sitä puhelinta, ja ärsyttää, jos oon unohtanut kuulokkeet kotiin. 

IMG_5781.JPG

Helsinki on muuttunut mulle arjeks. Vuos sitten se oli jännittävä kaupunki, ja on se sitä vieläkin, mutta ilman uutuudenviehätystä. Ei sillä, että siinä olis jotain pahaa. Konkreettinen esimerkki omasta elämästä ja muutoksista vaan saa mut pohtimaan elämää ylipäätään arkena. Arki- sanassahan on vähän negatiivinen sävy. Usein odotetaan kaikkea muuta kuin arkea. Itsekin odotan; seuraavaa viikonloppua, seuraavaa matkaa, seuraavaa tilaisuutta. 

Loppujen lopuks, kun mitä tahansa asiaa toistaa monta kertaa tai altistuu sille liian kauan, se muuttuu normaalimmaks ja ajan myötä arjeks. On ertyisiäkin hetkiä, mutta you get the point. Monesti asioista tulee isestäänselvyyksiä. Elämässä ne, jotka osaa nähdä arjessa virkistäviä asioita, ja nauttia pienistä iloista, on mun mielestä aika oikeella polulla.

”Very little is needed to make a happy life; it is all within yourself, in your way of thinking.”

IMG_4639.JPG

Se, että ei tarvitse suuria investointeja onnellisuuteen on yhtäkuin goals. Ainakin mulle. Sitä usein ajattelee, että olispa asiat näin tai noin, eri tavalla kuin nyt. Mutta miks NYT ei olis hyvä? Nyt olis hyvä, jos tästä otettais vaikka vain yksi ”itsestäänselvyys” pois. Jalka paketissa, flunssa, sähköt ei mee päälle…

Ei oo kuitenkaan helppoa aina ajatella innostavasti. Oikeestaan on vaan helpompaa valittaa ja antaa itsensä märehtiä negatiivisuudessa. Se on mun mielestä aika jännä juttu. Miksiköhän se on niin? Miks liian usein murehtii asioista, jotka on ”huonosti”, eikä keskity niihin, mitkä on hyvin. Luin joskus artikkelin, jossa joku oli halunnut testata itseään olemalla sanomatta mitään negatiivista päivän aikana. Kuulostaa varmaan helpommalta kuin on.

Ei yltiöpositiivisuuskaan oo hyvä juttu. Jos joku asia ärsyttää, kai nyt senkin saa näyttää. Haluun kuitenkin uskoa, että kun keskittyy negatiivisten juttujen sijaan positiiviseen, on paremmat mahollisuudet tehdä arjestakin odottamisen arvoista. Ja haluan myös alkaa kiinnittää tähän omalta osalta huomiota, koska en voi sanoa olevani mikään positiivisuuden perikuva turhan usein.

IMG_6182.JPG

”A good life is when you do more, need less, smile often, dream big, laugh a lot and realize how blessed you are.”

 

Tää postaus oli nyt ihan sekalaista mielenvirtaa. (Toivottavasti arki ei tullu tän jälkeen korvista ulos…!) Ite tykkään lukea pohdiskelevia tekstejä. Ehkä joku sai tästä jotakin mietiskeltävää. 🙂

 

Hyvinvointi Mieli Syvällistä