Me(aow) so horny!

image001.jpg

Se alkoi kesällä, kesti noin kolmesta viiteen päivään kerrallaan, katosi ja palasi kuukauden välein. Sama meno jatkuu yhä, vaikka talvi jo kolkuttelee ovella. Leikkaamaton 1-vuotias tyttökissamme on kiimassa – taas!

”Mourrrr, purrrrr, kurrrr, maououuuurrrr…” Konsertti jatkuu aamusta myöhään yöhön. Leikattu kollimme, jota iäkkääksikin voisi jo haukkua, ei tiedä minne menisi pienessä kodissamme, kun ylikierroksilla käyvä naaras kulkee perässä joka soppeen, nostelee häntäänsä ja takapuoltaan, härnää ja mouruaa. Välillä vanhus on yrittänyt jopa kömpiä typykän selkään hoitamaan hommat, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Papparainen on selvästi aivan päästään pyörällä nuoren neidin lähentelyistä ja vähemmän hienovaraisista vihjailuista. Säälin ja huvituksen sekaisin tuntein olen seurannut tätä kummallista ja pervoa näytelmää taas muutaman päivän..

Ja kumpaako säälin enemmän? No nuorta, viriiliä tyttökissaamme tietenkin. I so feel you, honey! Tiedän todellakin tuon tunteen, kun haluttaa, panettaa, tekee mieli jne., mutta mieheltä ei saa minkäänlaista vastakaikua, sillä häntä ei kiinnosta, koska hän ei jaksa, pysty ja kykene, johon syynä on erinäiset fyysiset ja henkiset esteet. (Lisää syitä löytyy aiemmista blogiteksteistäni, myös sille miksei minunkaan tee mieli vihjailevasti nostella takapuoltani kyseisen herran lähettyvillä… Erään toisen kylläkin!)

Että näin meillä nyt (ja aina).

Lazy-horny-pillow-cases-funny-e1378328299776.jpg

(www.styleitlikeyoustoleit.com)

 

PS. Kyllä, aiomme vielä leikkuuttaa tyttökisumme, sillä emme tosiaankaan halua enää yhtään lisää pieniä karvapalleroita tänne mouruamaan.

Suhteet Seksi Höpsöä

kkkkk.jpg

Yllä oleva sitaatti kiteyttää ajatukseni ja tunteeni/tunteettomuuteni täydellisesti. Olen niin turtana, etten ole ikinä ennen ollut. Haluaisin vain työntää pääni syvälle veden alle, jotta en kuulisi ja näkisi mitään, ja sitten voisin lakata hengittämästä.

Viime viikolla opiskelutoverini tuli kesken ruokailun kuiskaamaan korvaani: ”Kyllä sä olit ihan oikeessa, se kattelee sua!”. Ok, kokin katseet eivät ole vain mielikuvitukseni villiä tuotetta. Olin koko loppuviikon lähestulkoon hysteerisen euforinen. Perjantaina poistuessani ruokalasta vilkaisin ovella vielä taakseni ja kohtasin katseen tiskin takaa…

Eilen kävimme mieheni kanssa erittäin kipeän keskustelun. Hän on viimein tajunnut, että avioliittoamme liikuttavat enää kuoleman kouristukset. Itkien hän pyysi, että lähtisin hänen kanssaan vielä pariterapiaan, sillä ajatus lähdöstäni tuntuu hänestä mahdottomalta. Lupasin lähteä, mutta en luvannut, että pariterapia välttämättä auttaisi mitään. Halasimme mieheni aloitteesta useamman minuutin. Hän nyyhkytti ja puristi minua niin lujaa, etten saanut kunnolla henkeä. Itse tuijotin vain hänen selkänsä takana aukeavaan tyhjyyteen, enkä vuodattanut kyyneltäkään.

Tänään törmäsin heti aamusta Nuorukaiseen, jota en olekaan koko syksynä nähnyt. Tunsin sekunnin murto-osan verran ilon läikähdystä, mutta sen jälkeen… Aivan sama. En katsonut häneen päinkään, enkä usko hänenkään huomanneen minua. Jatkoin matkaani naama peruslukemilla, mieli tyhjänä, silmät pysähtyneinä katseeseen, jolla ei ollut kohdetta.

Äsken ruokailussa huomasin syrjäsilmällä kokin katsovan minua myyntitiskin takaa. Tuijotin vain lautastani ja laitoin ruokaa suuhun tasaisella tahdilla kuin robotti. Kun kävin maksamassa ruokani, en jaksanut edes tervehtiä häntä, enkä kyennyt nostamaan katsettani maksupäätteestä hänen silmiinsä. En edes halunnut katsoa häntä. Nopeasti poistuin ruokalasta, enkä tällä kertaa katsonut taakseni.

***

Ehkä en olekaan turta, vaan täysin hämmentynyt ja sekaisin? Vai ovatko ne tässä tapauksessa yksi ja sama asia? Tiedän vain, ettei minusta ikinä ole tuntunut tältä, mitä tämä nyt sitten onkaan.

En yhtään tiedä mitä haluan tai miten jatkaa tästä eteenpäin.

En tiedä, enkä tunne mitään.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään