…

Yllä oleva sitaatti kiteyttää ajatukseni ja tunteeni/tunteettomuuteni täydellisesti. Olen niin turtana, etten ole ikinä ennen ollut. Haluaisin vain työntää pääni syvälle veden alle, jotta en kuulisi ja näkisi mitään, ja sitten voisin lakata hengittämästä.

Viime viikolla opiskelutoverini tuli kesken ruokailun kuiskaamaan korvaani: ”Kyllä sä olit ihan oikeessa, se kattelee sua!”. Ok, kokin katseet eivät ole vain mielikuvitukseni villiä tuotetta. Olin koko loppuviikon lähestulkoon hysteerisen euforinen. Perjantaina poistuessani ruokalasta vilkaisin ovella vielä taakseni ja kohtasin katseen tiskin takaa…

Eilen kävimme mieheni kanssa erittäin kipeän keskustelun. Hän on viimein tajunnut, että avioliittoamme liikuttavat enää kuoleman kouristukset. Itkien hän pyysi, että lähtisin hänen kanssaan vielä pariterapiaan, sillä ajatus lähdöstäni tuntuu hänestä mahdottomalta. Lupasin lähteä, mutta en luvannut, että pariterapia välttämättä auttaisi mitään. Halasimme mieheni aloitteesta useamman minuutin. Hän nyyhkytti ja puristi minua niin lujaa, etten saanut kunnolla henkeä. Itse tuijotin vain hänen selkänsä takana aukeavaan tyhjyyteen, enkä vuodattanut kyyneltäkään.

Tänään törmäsin heti aamusta Nuorukaiseen, jota en olekaan koko syksynä nähnyt. Tunsin sekunnin murto-osan verran ilon läikähdystä, mutta sen jälkeen… Aivan sama. En katsonut häneen päinkään, enkä usko hänenkään huomanneen minua. Jatkoin matkaani naama peruslukemilla, mieli tyhjänä, silmät pysähtyneinä katseeseen, jolla ei ollut kohdetta.

Äsken ruokailussa huomasin syrjäsilmällä kokin katsovan minua myyntitiskin takaa. Tuijotin vain lautastani ja laitoin ruokaa suuhun tasaisella tahdilla kuin robotti. Kun kävin maksamassa ruokani, en jaksanut edes tervehtiä häntä, enkä kyennyt nostamaan katsettani maksupäätteestä hänen silmiinsä. En edes halunnut katsoa häntä. Nopeasti poistuin ruokalasta, enkä tällä kertaa katsonut taakseni.

***

Ehkä en olekaan turta, vaan täysin hämmentynyt ja sekaisin? Vai ovatko ne tässä tapauksessa yksi ja sama asia? Tiedän vain, ettei minusta ikinä ole tuntunut tältä, mitä tämä nyt sitten onkaan.

En yhtään tiedä mitä haluan tai miten jatkaa tästä eteenpäin.

En tiedä, enkä tunne mitään.