Miksi ylös, ulos ja lenkille?
Viime aikoina olen paljon pohtinut juoksuharrastustani, joka on talvisen vuodenajan takia katkolla. Omistan kyllä nastalliset juoksukengät ja tarpeeksi lämmintä vaatetta, mutta jokin tuossa kylmässä ja liukkaassa säässä ei vain houkuttele. Ehkä olen niin mukavuudenhaluinen? (Tai laiska? Kenties hyvä keksimään tekosyitä?) Toki harrastan muutakin kuntoilua, kuten satunnaista kuntosalilla käymistä (pitäisi muuttaa tuokin säännölliseksi), step-aerobicia olohuoneessa Gymstick-laudan kanssa (katso edellinen sulkukommentti) ja ”jumppailua” kävely- ja juoksulenkkien jälkeen. Nyt nekin ovat olleet tauolla.
Hyvä on, tunnustan. On minulla pientä nuhaakin ollut jo reilun viikon, mutta se ei ole syy liikkumattomuuteeni. Myöskään PMS-oireita (väsymys, turvotus, mielen ja kropan kireys, ärtyisyys, suoranainen aggressiivisuus) ei voi syyttää, sillä nimenomaan niihin liikunta auttaisi! Minulla ei ole mitään ihmeellisempää tekemistä, kuten asunnon suursiivousta tai neljän tiiliskiven lukemista ennen tenttiä… Hävettää myöntää ihan itselleenkin, että olen vain ollut L A I S K A !!!
Saahan sitä välillä, mutta ainakin silloin ne suklaapatukat ja jäätelöannokset olisi syytä unohtaa… Ajoittain on vain ihanaa hautautua sohvannurkkaan, tarttua sanaristikkoon tai naistenlehteen ja O L L A !!!
Vain ollessani olen sitten pohtinut sitä, että miksi oikein kuntoilen? Miksi aloitin juoksuharrastuksen?
Aluksi syynä oli varmasti epämukava huomio siitä, että kiloja oli päässyt jumimaan vyötärölleni. Housujen nappi ei mennyt enää kunnolla kiinni ja maha pömpötti kuin olisin taas ollut raskaana. Lisäksi en oikein jaksanut tehdä mitään. Olin veltto ja saamaton, väsähtänyt ja ärtyisä. Sisällä istuminen teki kasvoistani harmaat ja ikäistään vanhemman näköiset. Vuosi sitten kevätaurinko paljasti siis likaisten ikkunoiden ja sohvan alla pesivien villakoirien lisäksi muitakin epämieluisia totuuksia. Totesin, että ”Tarttis tehdä jottain!” ja päätin lähteä kävelylenkille. Hissukseen nuo piristävät kävelylenkit alkoivat vaihtua kävelyn ja hölkän vuorotteluksi, ja kesän mittaan huomasin jaksavani kevyesti juosta aina vain pidempään ja pidempään. Hurahdin!
Fyysisen hyvinvoinnin ja hoikistumisen sekä kiinteytymisen lisäksi sain ja saan edelleen liikunnasta roiman annoksen henkistä hyvinvointia. Mikään masennuslääke ei ole tehonnut vielä niin hyvin, kuin kunnon hengästyminen ja selkää pitkin valuva hiki! Tyytyväisen, rauhallisemman, pirteämmän ja iloisemman mielen lisäksi itsetuntoa nostaa myös huomio siitä, mitä kuntoilu tekee hissunkissun vartalolleni. Peilin edessä kehtaa jopa seistä ja niin vain ne housujen napitkin menevät taas kiinni. Lisäksi tiedän, että pysyn terveempänä ja ehkä elänkin pidempään.
Näiden fysiikan ja psyyken hoitamiseen liittyvien ”perussyiden” takana on kuitenkin muutakin, jonka oivalsin vasta vähän aikaa sitten. Lähdin ulos kotiovesta keväiseen iltaan paetakseni ahtaan kotini ahdistavuutta! Pakenin meluavaa jälkikasvuani, ärsyttävää puolisoani, loppumattomia kotitöitä… Sisällä asunnossamme tuntui, etten saanut enää henkeä, enkä kuullut omia ajatuksiani. Olin ahdistunut ja mieleni teki mennä metsään potkimaan puita. Sen sijaan lähdin lenkille, ja hyvä niin.
Jos pakenin (ja yhä pakenen) puuduttavaa ja uuvuttavaa arkeani, niin kuntoilulla on vielä eräs tärkeä tehtävä elämässäni. Fyysinen aktiivisuus, hikoilu ja hengästyminen… Mitä tulee mieleen kuntoilun lisäksi? Aivan. Seksi. Korvaan liikkumalla ja kuntoilemalla seksin puutetta. Vartaloni selvästi huutaa endorfiineja, joita saan nyt seksin sijaan juoksulenkillä tai kuntosalilla. Tietenkään mp3-soitin tai jalkaprässi ei korvaa toisen ihmisen läheisyyttä, toisen ihosta huokuvaa lämpöä, eikä tuo tunnetta siitä että olen haluttu ja rakastettu, mutta en keksi parempaakaan seksin korviketta. Sitä paitsi parhaimmillaan superhyvin sujunut treeni on jopa parempaa kuin (ainakin huono) seksi!
Mielestäni aika monta hyvää syytä harrastaa liikuntaa, kuntoilla, treenata tai miksi sitä kukin haluaa nimittää. Ja vaikka parisuhteeni tila (monen muun asian lisäksi) korjautuisikin, niin en silti usko lopettavani kuntoilua, vaikka se katkolla ajoittain onkin.
Niinpä niin. Edes hyvä seksi ei korvaa kunnon hikistä juoksulenkkiä! ;)
PS. Loppuisi jo tämä typerä talvi!