Aukko CV:ssä

Olen viime aikoina saanut eri tahoilta kiitosta selkeästä ja helppolukuisesta, informatiivisesta, sopivan tiiviistä ja mielenkiintoa herättävästä CV:stäni. Joo, kyllähän minä tiedän, että osaan kirjoittaa, jäsennellä tekstiä ja asettaa nimet, päivämäärät ja muut oikeisiin kohtiinsa. Työkokemuksellani en voi kuitenkaan juuri päteä, eikä ns. työuranikaan ole ollut suoraa jatkumoa parikymppisestä tähän päivään. Erityisesti minua häiritsee kaiken keskellä, vuosien 2007 ja 2014 välissä sijaitseva tyhjä kohta.

Ystävät, lähisukulaiset ja nykyiset opettajani eivät ole ehkä sittenkään lukeneet CV:täni kovin tarkasti, sillä harva on huomannut tuota kaikkinielevää, informaatiota pimittävää mustaa aukkoa elämässäni. Yleensä olen selittänyt asian kiertoteitse mainitsemalla CV:n lopussa vielä perhesuhteeni: ”Perheeseeni kuuluvat aviomieheni X ja Q-vuotiaat lapsemme…”. Olen luottanut siihen, että mahdollisen aukon bongaaja osaisi laskea 1 + 1 ja tajuaisi lastenkasvatuksen vieneen aikani ja energiani palkkatyöltä. Ja toki opiskelin FM-tutkintoni loppuun vasta vuosina 2009-2012, mikä osaltaan selittää sekin tuota tyhjää kohtaa.

Todellisuudessa vuoden 2007 kesätöiden jälkeen en ole päivääkään tehnyt töitä. Ensin kävin läpi vaikean raskausajan, sitten hoidin lapsiamme kotona 1,5 vuotta, kunnes palasin opintojeni pariin syksyllä 2009. Graduni valmistumiseen olisi pitänyt mennä enää korkeintaan vuosi, mutta toisin kävi. Äitiyslomalla olin nimittäin jälleen masentunut, mikä johtui pitkälti yksinäisyydestä, väsymyksestä ja aiemmasta masennustaustastani (riski uudelleen sairastumiselle oli suuri). Ahdistuksen, masennuksen ja huonontuneen itsetunnon myötä gradusta kasvoi vuoren kokoinen mörkö, jota en kyennyt kohtaamaan kuin ajoittain. Opintojeni loppuun saattaminen venyi ja paukkui kilpaa mielenterveyteni kanssa, joka ihme ja kumma kesti kuin kestikin aina valmistumiseen saakka. Olin toki hakenut apua ja tukea mm. eräänlaisesta graduryhmästä (olimme kaikki siellä samasta syystä, ts. gradusta ei meinannut tulla mitään) ja psykologikäynneistä YTHS:llä. Keväällä 2012 paketti oli viimein kasassa. Silti arvokkaita vuosia oli mennyt ikään kuin hukkaan.

Kirjauduin muutama päivä sitten LinkedIn:iin. Täyttäessäni työkokemuksiani profiiliini törmäsin jälleen tuttuun tyhjiöön. Aloin välittömästi miettiä minkälaisen kuvan se antaa minusta ihmisenä ja työntekijänä, etenkään kun LinkedIn:issä ei voi minnekään merkata mitään perheestään (vai voiko?). Miten kierrän tuon aukon tai miten täytän sen? Vaikuttaako se negatiivisesti mahdollisiin yhteistyökumppaneihin ja tuleviin työnantajiin?

Entäpä jos CV:n paperiversiossa kertoisinkin totuuden siitä, että ”hoidin lapsia ja sitten sairastin masennuksen, mikä viivytti opintojani”? Olisiko se liian uskaliasta ja voisiko se tuhota vähäisen maineeni (potentiaalisena) hyvänä työntekijänä? Pitäisikö vain pidättäytyä lastenhoitovalheessa vuoteen 2012 saakka? Sen voin kuitenkin avoimesti myöntää, että valmistumiseni jälkeen olin vuoden virallisesti työttömänä. Se tuskin on mikään ihmetys tai häpeä nykysuomessa.