Bloggarin paluu ja 1-vuotissynttärit!

Vuosi (ja kaksi päivää) sitten kirjoitin elämäni ensimmäisen blogikirjoituksen vailla suurempia suunnitelmia suunnasta, johon blogini kanssa lähtisin. Tarve purkaa ajatuksiani ja tunteitani oli valtava, joten päätin kirjoittaa siitä mistä parhaiten ja eniten tiesin eli elämästäni. Hukutin oman pienen universumini kirjaimellisesti kaikkeen mahdolliseen paskaan, jota sain itsestäni ja elämästäni puristettua irti. Parisuhdeongelmat, perheemme taloudellinen epävarmuus, masennukseni ja työttömyyteni, jaksamiseni (tai jaksamattomuuteni, miten vain) äitinä… Terapoin koko vuoden itse itseäni.

Nyt tilanne on aavistuksen toisenlainen. Pieni valonpilkahdus kurkkii pilvenreunan takaa ja haluaisin antaa sille mahdollisuuden voimistua ja kirkastua valaisemaan matkaani tästä eteenpäin. Aion edelleen kaivella omaa napaani, pohtia (mielen)terveyttäni, ruotia parisuhdettani, parkua perhe-elämästäni ja tarttua milloin mihinkin mieltäni askarruttavaan, huvittavaan tai vi…ketuttavaan aiheeseen, MUTTA… Lisäksi yritän kirjoittaa kevyemmin ja elämänmyönteisemmin tulevista opinnoistani ja elämästäni ”aikuisopiskelijana” nuorten aikuisten joukossa. Opintoni starttaavat syyskuun alussa ja pakko myöntää, että jännittää! Olen myös äärimmäisen huvittunut siitä, että minun on ostettava ”ennen koulun alkamista” itselleni uusi (koulu)laukku ja penaali!

Epäröin vielä paljastaisinko tulevaa opinahjoani…?! Pohdin asiaa ja palaan siihen myöhemmin. Nyt aion ottaa pehmeän laskun kesästä kohti alkusyksyä ja aloittaa noin kuukauden blogitauon jälkeen hissuskissus tämän kirjoittelun. (Niinpä niin, en pystynyt sitten kuitenkaan lopettamaan koko blogia, sillä tarvitsen tätä kirjoittamista liikaa…kin.)