Dear Santa…

Joulu tulee, eikö joku vielä tiennyt?

Tänä vuonna olen ollut erityisen… Hyvä on. Olen ollut erityisen kireä, stressaantunut, ärtyisä, väsynyt, alakuloinen, inhottava, suoraan sanottuna sietämätön paskiainen! Mutta olen myös jaksanut nousta aamuisin, tehdä kotitöitä, olla lasten kanssa, kirjoittaa graduni loppuun, etsiä töitä, kirjoittaa blogia (!), käydä juoksemassa, vetää parisuhdekeskusteluja keittiössä, surffailla nettikaupoissa, katsoa elokuvia, nähdä sukulaisia, leipoa herkkuja…

Mielestäni olen ansainnut edes yhden joululahjan. Mielellään sellaisen, jollaista toivon ja oikeasti (= omasta mielestäni) tarvitsen. Toivelistani on enempi haavelista, mutta on siellä muutama kukkaroa hellivämpikin hankinta. Taidan vinkata puolisolleni nahkakäsineistä tai hajuvedestä… Omilta ja appivanhemmiltani en halua mitään, sillä he ostavat säkeittäin lahjoja lapsenlapsilleen. Tai no, jos sen rasian suklaata ja villasukat kumminkin…

Oikeastaan tykkään melkein enemmän ostaa lahjoja muille, kuin saada niitä itse. Oikeastaan ostan mielelläni omat lahjanikin itse. Saan juuri sitä mitä haluan ja tarvitsen. Eli jos on pakko minulle jotain antaa, niin ottaisin kylmää käteistä, kiitos.

PS. Minulla on vielä syntymäpäiväkin ennen joulua… Voi tätä lahjatulituksen riemua!