Ei punaista tupaa, mutta perunamaa!

Olemme hankkineet oman vuokrapalstan kesäksi. Tarjolla oli aarin verran muhevaa, multaista peltoa, josta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Iso plussa päätöksenteossa oli sekin, että tiluksemme sijaitsee vain muutaman askeleen päässä kotipihastamme! Hintakaan ei päätä huimaa, etenkään, kun otimme palstan puoliksi erään opiskelutoverini kanssa.

Kesä ja helle pääsivät yllättämään, eikä näihin päiviin saakka ole muutenkaan ollut aikaa kuin käväistä kotona kääntymässä; syömässä, vessassa, suihkussa ja nukkumassa. Päässäni olen toki suunnitellut kasvattavani vaikka mitä, mutta ajatuksista tekoihin on vielä matkaa… Ehkäpä huomenna viimein pääsen istuttamaan ensimmäiset siemenet!?

Tiedän, että viljelypuuhat olisi ollut hyvä aloittaa ajoissa, jotta satoa ehtii saada pitkin kesää. Mutta vieläkään ei ole myöhäistä, yhä ehtii. Aiomme hankkia siemenperunoita puoleen peltoa (tai ainakin 1/3 pellosta). Lisäksi haluan istuttaa erilaisia perusyrttejä, kuten tilliä, persiljaa, ruohosipulia, rucolaa, basilikaa (no, ehkä kaksi viimeistä kasvavat paremmin ruukuissa takapihalla)… Haluan myös porkkanoita, retiisejä, punajuuria, nauriita, salaatteja, auringonkukkia, kesäkurpitsaa (saamme taimia todennäköisesti anopiltani)…

Koska tämä on elämäni ensimmäinen kerta, kun leikin maanviljelijää, en odota suuria, herkullisia satoja. En tosin pistäisi pahakseni, jos saisin ainakin loppukesästä ruokapöytäämme edullista, puhdasta, omin käsin kasvatettua, aitoa luomu-lähiruokaa… Pääasia kuitenkin tässä koko hommassa on jonkin uuden kokeilu, opettelu ja hauskanpito. Lapsenikin varmasti nauttivat, kun saavat kesän mittaan seurata mullasta esiin puskevien taimien (tai rikkaruohojen!) kasvua.