Elämää byrokratian armoilla

bureaucracy.jpg

Tilanne on sietämätön! Mieheni on ollut elokuun alusta lähtien lomautettuna ja on juossut TE-keskuksen ja Kelan väliä nonstoppina. Itse odotan sydän kurkkuuni juuttuneena tietoa TE-keskukselta, että antavatko he minulle armoa ja mahdollisuuden aloittaa opintoni työttömyysetuudella (siis työmarkkinatuella) tuettuna. Kummallakaan meistä ei ole senttiäkään rahaa ja asuntomme vastike on maksamatta. Ei paljon naurata.

Mieheni ei tiennyt (eikä älynnyt ottaa selvää kaiken hämmennyksen ja ahdistuksen keskellä), että antamansa lomautusilmoituksen jälkeen hänen olisi pitänyt mennä käymään työkkärissä kahden viikon sisällä. Hän myöhästyi tuosta aikarajasta neljällä päivällä (!) ja joutui aloittamaan koko prosessin uudelleen alusta. Hän siis menetti reilun kahden viikon lomautusrahat (sillä mitäänhän ei korvata takautuvasti, ehei) ja joutuu nyt odottamaan rahojaan entistä pidempään.

Lisäksi asumistukemme lakkautettiin kesällä, koska tulomme olivat niin huikeat (just joo), että reilun puoli vuotta saamamme 35e/kk oli sekin aivan liian suuri tuki maksettavaksi… Nyt joudumme hakemaan asumistukea uudelleen ja viemään jälleen vinon pinon erinäisiä dokumentteja, lippuja, lappuja ja todistuksia Kelaan. Tietenkään meillä ei ole tulostinta kotona, eikä itse asiassa Wordiakaan, joten joudumme käymään mieheni työpaikalla tai sukulaisissa tietokoneella, jotta saamme eräät .doc-tiedostot avattua ja tulostettua. Onpa asiakirjojen saaminen paperimuotoon asti vaatinut myös pari käyntiä eräässä kopio- ja tulostusfirmassa, jossa homma maksaa (tietysti!).

Reilu viikko sitten netissä täyttämäni ilmoitus työttömyyspäivistäni sai aikaan sen, että eilen postilaatikkoomme saapui lyhyt ja ytimekäs kirje Kelalta: ”Työmarkkinatukenne on lakkautettu 02.09.2013 lukien.” Perusteluna päätökselle oli se, että aloitan tuolloin päätoimiset opiskelut. Olisi varmaan pitänyt jättää netissä se yksi ruutu rastittamatta… No, ei tässä kaiketi rehellisyydestä rangaista, sillä kyseisessä kirjeessä ei mainittu sanallakaan hakemustani työttömyysetuudella tuettavista opinnoista. Sitä virallista päätöstä odotan nyt kuumeisesti kynsinauhojani verille järsien. Mikäli TE-keskus katsoo, että minun tehtäväni on edelleen löytää työpaikka (ts. istua kotona työttömänä, sillä töitä EI OLE!!!), niin putoan tyhjän päälle. Aion nimittäin kaikesta huolimatta aloittaa opinnot AMK:ssa. Siinä tapauksessa joudun siirtymään Kelan luukulta sossun luukulle ja koko lomake-paperi-byrokratiarumba alkaa taas alusta, paitsi että tällä kertaa siihen menee aikaa varmasti viiiiiielä paljon enemmän.

Onneksi (tai eipä sitäkään vielä tiedä…) mieheni aloitti tänä syksynä myös sivutoimisia töitä kansalaisopiston opettajana. Hommaa on muutama tunti kerran kuukaudessa, eivätkä ansaitut rahat vielä pelasta katastrofaalista taloustilannettamme, mutta olen silti aivan varma, että Kela vielä muistaa meitä erinäisin kirjein, joissa se syyttää, lakkauttaa, keskeyttää ja vaatii lisäselvityksiä ja lisälomakkeita… Lisäksi mieheni saa aloittaa saman byrokratiabossanovan verotoimiston kanssa. Onneksi mieheni tulot ja tulottomuus eivät juurikaan vaikuta omaan työmarkkinatukeeni. Mikäli siis saan sitä vielä ensi kuussa.

Ok, pitää olla onnellinen, kun on sattunut syntymään Suomeen. Täällä sentään pidetään heikoimmista ja köyhimmistä hyvää huolta työllistämällä heidät kokopäiväisiksi paperinmetsästäjiksi. Onpahan edes jotain tekemistä.

 

suhteet oma-elama tyo raha