Haaleaa teetä ja kuumia tunteita

(wagsblog.com)

Istun kahvilassa ja katselen kadulla kulkevia ihmisiä toivoen, että näkisin tutun punaisen pipon. Tee seisoo kupissa jäähtyneenä ja ympärilläni on puheensorinaa, josta en erota yhtäkään selväkielistä sanaa. Itse asiassa ympärilläni on pelkkiä teinejä, mutta nurkassa istuessani ja koneeni taakse piiloutuessani olen melko harmiton ja huomaamaton.

En koskaan aikaisemmin elämässäni ole ollut kahvilanotkuja, sillä en juo kahvia. Nuorempana ihmisjoukot ahdistivat, enkä viihtynyt kahviloissa, joissa istuvien ”trendikkäiden ja fiksujen” ihmisten joukkoon en kokenut sopivani mitenkään päin. Mutta nyt… Sen yhden kerran, kun näin Hänet tässä samaisessa kahvilassa, sen jälkeen olen viettänyt täällä useita tunteja yksin tai yhdessä ystävän kanssa. Ostan aina ison kupin teetä, jota nautiskelen hitaasti (ja josta jää aina puolet juomatta, koska se jäähtyy ennen kuin kupin pohja näkyy) ja katselen ulos ikkunasta, valppaana ja jännityksestä hykerrellen.

Kerran odotukseni jo palkittiin ja hän käveli ikkunan editse, katsoi sisään kahvilaan ja kohtasi suoraan katseeni. Tuo alle sekunnin kestänyt kohtaaminen pelasti päiväni ja antoi minulle virtaa kokonaiseksi viikoksi eteenpäin. Muistattehan, miten teininä pelkkä ihastuksensa näkeminen ohimennen oli äärimmäisen jännittävää ja vei melkein jalat alta. Tai kun sai laittaa hänen takkinsa hihat solmuun tai peräti ripustaa oman takkinsa hänen takkinsa viereen! Minusta tuntui juuri samalta, ja tuntuu joka kerta, kun näen Hänet.

Salaa toivon, toivon sydämeni pohjasta, että hän tietäisi minun käyvän juuri tässä kahvilassa. Toivon, että hänkin haluaisi minun olevan täällä, etsisi minua joskus täältä. Nyt jos koskaan toivon, että minulla olisi älypuhelin, sillä voisin kirjoittaa päivityksen ja mainita olevani täällä, juuri tässä kahvilassa, ”tylsistyneenä ja vailla seuraa”… Tuskin hän silti tulisi. (Vaikka eihän sitä ikinä tiedä…)

Tässä istun yhä ja katselen kadulle. Luultavasti en näe häntä tänään, sillä hän on varmaankin jo kotonaan. Tiedän, ettei hänellä ole tänään harrastusmenoja tai autokouluakaan. Silti jään tähän istumaan, sillä nautin tästä tunteesta, joka kipristelee mahani pohjaa. Ja melkein yhtä paljon nautin tästä puheensorinasta, pehmeästä sohvasta, hämyisästä tunnelmasta ja… Niin no, nautin teestä, kun se vielä oli lämmintä.