Helteinen ja hilpeä heinäkuu

Heinäkuu ja kesä kukkeimmillaan. Koko perhe nauttii hymyssä suin auringosta, leppoisasta yhdessäolosta ja kiireettömyydestä.

Joo, jossain mainoksessa ehkä, mutta ei tässä elämässä. Ei minun elämässäni ainakaan.

Tänään on lasteni ja mieheni toinen virallinen lomapäivä (jos viikonloppua ei lasketa mukaan), ja jo nyt tunnelma on kylmempi kuin pakastimessa. Toki ulkonakin on pilvistä, harmaata ja viileää, mutta tämä kylmyys ja kireys on enempi henkistä laatua sekä sijaitsee kotimme seinien sisäpuolella.

Mies vain nuokkuu tietokoneella tai nukkuu sängyssä/sohvalla/istualtaan. Suupielet ovat valahtaneet lievään alaviistoon ja satunnainen puhe on vain jotain murahtelua, ärtynyttä äyskähtelyä tai suoranaista karjuntaa (lapsille, ei onneksi minulle). Hän on hapan, hiljainen ja omassa maailmassaan, jonne minä en tunnu lainkaan mahtuvan. Hän ei ole keskustellut kanssani mistään, eikä edes halannut minua kertaakaan viikonlopun jälkeen! Lapsia hän sentään muistaa aika ajoin rutistaa…

Lapset. Niin. ”Äitiiii, mulla ei oo mitään tekemistä!” Tai sitten koko ajan nahistellaan ja kitistään ja riidellään ja itketään. ”Byäääääääääh, toi löi mua tähän, sattuuuuuuu!” Ehkä tämä upea kesäsää (!) vaikuttaa asiaan, mutta heitä on todella vaikea, ellei jopa mahdotonta saada ulos asunnosta. Ei kiinnosta pyöräily, ei kaverit, ei mikään. Ainoastaan DVD:t (luojan kiitos meillä on niitä PALJON!) herättävät hienoista innostusta, mutta omatuntoni äitinä ei anna heidän katsoa TV:tä 10 tuntia päivässä.

Minä idiootti päätin pitää tänään etäpäivän ja tehdä vähäisiä työjuttujani kotoa käsin. VIRHE! Koko aamun olen kuunnellut kiukuttelua, kitinää, miehen karjahtelua jne. Alle tunti sen jälkeen, kun olin ilmoittanut etäpäivästä harjoitteluohjaajalleni, olin valmis lähtemään sittenkin töihin. Juuri nyt tuntuu siltä, että teen vaikka triplatunnit kesän loppuu mennessä, kunhan ei vain tarvitse olla perheen kanssa kotona, kesälomalla. Enhän minä saa harjoittelusta palkkaakaan, joten mitä väliä, vaikka muuttaisin työpaikalleni asumaan! (Itse asiassa aika houkutteleva ajatus…)

Huomenna menen jälleen töihin klo 9. Odotan jo innolla sitä leppoisaa ja rauhallista kesälomatunnelmaa.