Hoi, te Arkadianmäen älypäät!
Luin juuri NinaMarian kirjoituksen Työttömän tilityksiä, joka herätti myös minussa uinuvan sisäisen tiikerini. NinaMaria on oikeassa siinä, että töitä ei ole PISTE. Tai onhan niitä, mutta ns. väärillä aloilla. Valitettavasti en ole lastentarhanopettaja, enkä sairaanhoitaja, sillä heille töitä tuntuisi riittävän työkkärin tarjontaa tutkiessa. Noistakin töistä osa, ellei jopa suurin osa, on osa- ja määräaikaisuuksia sekä sijaisuuksia.
Myös pointti äitiyslomasijaisuuksien tärkeydestä saa täyden tukeni. Jos Suomessakin äidit pakotettaisiin takaisin työelämään vauvan ollessa vielä alle 1-vuotias, niin sijaisuudet olisivat sekä lyhyempiä ja siten kannattamattomampia työttömille, ja lisäksi seurauksena olisi tyytymättömiä ja surullisia äitejä, tyytymättömiä sijaisia/työttömiä sekä tyytymättömiä työnantajia. Ja eipä unohdeta ylimitoitettuja ja ylitäysiä päiväkoteja, joissa resurssit riittävät tuskin nytkään, saati jos hoitoon tungettaisiin niitä alle 1-vuotiaita, jotka eivät vielä kävele, eivät syö itse, eivät käy potalla… Ja jotka myös olisivat tyytymättömiä, koska tarvitsisivat vielä kipeästi äitejään!
Nuorisotyöttömyys ja nuorten (miesten) syrjäytyminen koulu- ja työelämästä ovat vakavia ja tärkeitä asioita tämän päivän yhteiskunnassa. Suurin osa nuorista työttömistä haluaisi opiskella tai tehdä töitä. Moni ei vain välttämättä tiedä mitä opiskella tai tehdä ja missä. Jotkut ovat masentuneita ja väsyneitä, toisilla on niin huono itsetunto, etteivät he usko pystyvänsä mihinkään. Useimmat kuitenkin haaveilevat ja haluaisivat tehdä sellaista mistä pitävät. Kukapa meistä ei haluaisi? Valitettavasti kaikille ei löydy niitä kivoimpia opiskelupaikkoja ja kivoimpia töitä, mutta onko pakottaminenkaan oikea vaihtoehto? Tekisitkö itse hymysuin ja motivoituneena työtä, jota et koe osaavasi, josta et pidä ja josta saatu palkka painii samassa sarjassa työmarkkinatuen kanssa?
En yhtään ihmettele, miksi niitä nuoria riittää, joille koti ja kaverit sekä hauskanpito tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta. Toki laiskuus ja puutteellisesta/vääränlaisesta kasvatuksesta johtuvat ”luonneviat” ovat asia erikseen, mutta tuskin kaikki nuoret (miehet) tällaisia ovat? Minunkin mielipiteeni on, että kotona annettava asennekasvatus on tärkeää. Työtä tehdään, jotta saadaan rahaa elämiseen. Kaikki työ on arvokasta, eikä ole ns. paskatöitä. Moni vanhempi tekee lapselleen karhunpalveluksen maksaessaan tämän elämisen. Mielestäni jokaisen nuoren olisi hyvä oppia tekemään itsekin jotain leipänsä eteen. 12-13-vuotiaana aloitettuja kesätöitä suosittelen lämpimästi kaikille. Itse kyykin tuon ikäisenä kesät mansikkapellolla. Se jos mikä oli työtä isolla T:llä ja opetti, että rahaa ei todellakaan sada taivaalta.
Suomessa koulutetaan edelleen laumoittain nuoria aloille, joilla ei ole enää tarjota työpaikkoja. Tätä tapahtuu niin ammattikouluissa, AMK:issa kuin yliopistoissakin. Itsekin opiskelin alaa, jolla työpaikat ovat tiukassa kuin miekka kivessä. Toisin sanoen, töitä ei ole, eikä tämä taloudellinen laskusuhdanne ainakaan helpota asiaa, päinvastoin. On ihan totta, että tietyt alat vetävät puoleensa enemmän kuin toiset, sillä mielikuvat mukavista duuneista ja hyvistä liksoista houkuttelevat nuorisoa. Harmi vain, että tuota kuplaa ei kukaan puhkaise ennen kuin on jo myöhäistä… Jotta vähemmän innostaville aloille (ts. nykyisille matalapalkka-aloille) saataisiin lisää opiskelijoita ja työntekijöitä, niin noiden alojen arvostusta ja palkkatasoa täytyisi nostaa. Vai opiskelisitko itse alaa ja tekisit valmistuttuasi työtä, jonka määrä, laatu ja vastuullisuus ei korreloi työstä ansaitun rahamäärän kanssa?
Eniten tässä kaikessa potuttaa se, että ratkaisuja olisi olemassa, mutta yritystä toteuttaa niitä ei ole yhtään. Syrjäytyneet nuoret kyllä saadaan työelämään ja työuriakin pidemmiksi, kun työoloja ensin parannettaisiin (ts. ei vaadittaisi koko ajan lisää, lisää, lisää tehokkuutta ja tulosta!), palkkoja tarkistettaisiin ja siirtyminen työttömyydestä työelämään (ja toisinpäin) tehtäisiin joustavaksi ja helpoksi (ts. turhan pitkät karenssit ym. rankaisumetodit pois!). Arkadianmäen älypäät voisivat ottaa sen kuuluisan maalaisjärjen käyttöönsä ja keskittyä olennaiseen. Veikkaanpa, että suurinta osaa suomalaisista ei lopultakaan kiinnosta Kreikan taloudelliset sotkut, Nokian uusin älypuhelinmalli tai Lähi-Idässä vuosituhansia jatkuneet vihamielisyydet. Kyllä suurinta osaa suomalaisista kiinnostaa eniten suomalainen, minä itse, tuo toinen tuossa, me kaikki täällä.
Toivoisin nykyiseltä (ja tulevaltakin) eduskunnalta ja hallitukselta lisää inhimillisyyttä, pehmeitä arvoja ja katsetta kauas tulevaisuuteen. Kylmä rahan valtakunta saisi vaihtua takaisin pienten ihmisten yhteisöksi, jossa niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvointi olisi se tärkein ja kannattavin tekijä tiellä tulevaan.