Huonoja ja hyviä uutisia
Ensimmäinen viikko uutta koulua takana!
Huonot uutiset
Hain TE-keskukselta mahdollisuutta opiskella työttömyysetuudella tuettuna. Alkuviikosta sain kirjeen, jossa kolmella lauseella mitätöitiin koko idea. Edellinen tutkintoni on kuulemma tuore (siis valmistuin toukokuussa 2012!), joten pääasiallinen tavoite on työnhaku ja työllistyminen. Voitte arvata reaktioni… Raivoissani revin paperin ja kirosin koko TE-keskuksen alimpaan helvettiin! Loppuilta meni epätoivoisena itkien.
Koko viime talven etsin työpaikkaa ympäri Suomen, kirjoitin hakemuksia, jäin täysin vaille haastattelupyyntöjä ja myös työtä. Mielenterveyteni järkkyi ja kärvistelin masennuksen sekä yksinäisyyden kourissa. TE-keskuksen mielestä työmarkkinatuki on niin ruhtinaallinen summa rahaa, että sen vuoksi minun pitäisi innosta kiljuen vain jatkaa tuota viime talven tuskien taivalta. Olen kyllä katsellut työpaikkoja, mutta nyt niitä on vielä vähemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Pahin pelkoni käy siis toteen ja päädyn sossun luukulle kerjäämään. Toimeentulotuki on ainoa pelastukseni, sillä mikäli haluan edes joskus nähdä jälkikasvuani ja osallistua kotini siistinä pitämiseen, en voi hakeutua kaupan kassalle tai tarttua mopin varteen (mikäli saisin edes niitäkään töitä). Edessä on työläs paperirumba niin Kelan asumistuen suhteen kuin toimeentulotukihakemuksenkin parissa. Kaupanpäällisinä tulevat henkinen uupumus ja vitutus sekä ahdistava häpeä.
Aion silti opiskella, sillä minulla ei ole todellisia vaihtoehtoja. (Tai on… ”Pöpilä”.)
Hyvät uutiset
Menneisiin viiteen päivään on mahtunut erittäin paljon uutta, mielenkiintoista ja innostavaa informaatiota, joka ei kuitenkaan täysin ole mahtunut päähäni. En ole varmasti koskaan ollut niin väsynyt kuin olen nyt! Tosin aamuisin olen herännyt jo seitsemältä (minulle täysin luonnotonta!), mutta suurin syy väsymykselle, siis fyysiselle väsymykselle, on varmasti tämä äkillinen infotulva, johon en pitkän opiskelutauon jälkeen ole siis tottunut.
Ihmiset, niin henkilökunta kuin toiset opiskelijatkin, ovat ihanan rentoja ja mukavia. Positiivinen ja hyvä ryhmähenki leijuu kaikkialla. Olen löytänyt jo ensimmäiset, uudet ”ystävätkin”, joiden kanssa juttu on luistanut ensisekunneista lähtien. Ja lisää mukavia tuttavuuksia on varmasti luvassa, kunhan kunnolla päästään opintojen makuun. Harmikseni ainoat miespuoliset oppilaat ovat täysin vastakkaisia miesihanteelleni, joten silmänruokaa ei juurikaan ole tarjolla. ;) Opiskelijaruokalan tarjonta on sen sijaan erinomaista!
En ole kaikista vanhin ”ekalainen”, mutta kieltämättä mietityttää, että löytyykö sitä yhteistä säveltä niiden kaikkein nuorimpien, 18-20-vuotiaiden kanssa…?! Paljon on tietysti kiinni ihmisten luonteistakin ja henkisestä kypsyydestä, mutta kuitenkin. Jos en pysty bondaamaan toisten opiskelijoiden kanssa, niin ehkäpä siirryn opettajakuntaan… Muutenkin aion ottaa ripeän otteen opinnoista, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti työelämään. Ensimmäinen työharjoittelu onkin jo keväällä. Tiedän jo minkä oven rakoon aion jalkani työntää (sen sossun oven lisäksi).