I K Ä V Ä

(mazapoint.com)

Käväisen vähän väliä katsomassa Facebookia, mutta juuri silloin Hän ei ole paikalla. On kyllä ollut 35 min sitten ja tykännyt jostakin täysin turhanpäiväisestä hupikuvasta.

En ole nähnyt häntä ohimennen kaupungilla, emme ole aikoihin sattuneet samaan aikaan Facebookiin, enkä ole kuullut Hänestä muutenkaan kahteen viikkoon kunnolla mitään. Toisin sanoen emme ole ”chattailleet” Facebookissa. Ne harvat kerrat ovat olleet nekin minun aloittamiani, sillä Hän ei ole koskaan ottanut ensin minuun yhteyttä (ellei erästä kertaa lasketa, jolloin Hän palasi myöhemmin illalla päiväaikaan kesken jääneeseen keskusteluun).

Haluaisin niin kirjoittaa Hänelle ja kysyä kuulumisia. Pelkään vain, ettei Häntä kiinnosta kuulla minusta mitään. Olenhan jo niin ”vanha”, enkä mitenkään kiinnostava, enkä edes niin hyvä kaveri, tuttava ehkä… Syy siihen, ettei Hän koskaan aloita keskustelua kanssani, voi johtua siitä, ettei Häntä yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään kaveerata kanssani. (Toinen selitys, johon enemmän haluaisin uskoa, on se, ettei Hän oikein uskalla aloittaa keskustelua kanssani, koska on yhtä epävarma minun suhtautumisestani Häneen.)

Tunnen suurta haikeutta, suoranaista ikävää. Voiko minulla olla ikävä ihmistä, jota en tunne kovin hyvin ja jonka kanssa olemme olleet enemmän yhteydessä somessa kuin reaalielämässä kasvotusten? Vai onko niin, että minulla onkin ikävä sitä tunnetta, jonka somekyttäily ja satunnainen tsättäily Hänen kanssaan on saanut aikaan vatsani pohjassa? Ikävöinkö todellisen ihmisen sijaan päiväuniani?

Oli miten oli, asian pohtiminen vain lisää kaipaustani ja onttoa tunnetta sisälläni. Tämä on niin typerää ja turhaa, mutta silti yhtä aikaa täysin todellista ja siksi merkityksellistä.