Jospa kaikki löytyy uudestaan…
(kuva)
Olen päättänyt antaa meille vielä mahdollisuuden.
Olen päättänyt antaa mahdollisuuden miehelleni, itselleni ja parisuhteellemme.
Mieheni on masentunut ja hänellä on peliongelma. En tiedä kumpi oli ensin, mutta ne kietoutuvat yhteen ja vaikeuttavat hänen keskittymistään muuhun, itseään ympäröivään elämään. Taustalla on rahahuolia, työttömyyden pelkoa, huono itsetunto, pettymyksiä elämässä tehtyihin ja tekemättömiin valintoihin. Taakkana kulkee myös vuosia kestänyt, vinoutunut parisuhde, jossa toinen oli sairas ja toinen sairaanhoitaja, kunnes roolit kiepsahtivat ympäri…
Voinko todella hylätä mieheni juuri nyt, kun hän selvästi kärsii? Minäkin kärsin. Välillä myös lapsemme kärsivät, kun he joutuvat todistamaan vanhempiensa pahaa oloa, epätoivoa, vetäytymistä, ärtymystä, riitoja. Kannan oman kärsimykseni lisäksi kolmen muunkin ihmisen taakkaa harteillani. Kuinka paljon kärsimystä yksi ihminen jaksaa? Ja kuinka pitkään?
Lupasin miehelleni alttarilla, papin ja Jumalan edessä, että rakastaisin häntä ”aina kuolemaani saakka”. Suuria sanoja, ehkä liiankin suuria. Silti tarkoitin niitä täydestä sydämestäni seisoessani kädet hänen käsissään katsoessamme toisiamme syvälle silmiin. ”Myötä- ja vastoinkäymisissä” on näihin päiviin saakka tuntunut vain liirumlaarumilta, mutta nyt se on totisinta totta. Seison yhdessä mieheni kanssa lähes pystysuoran kallioseinämän edessä, emmekä kumpikaan tiedä mistä löytäisimme varusteet ja voimia kiivetäksemme ylöspäin.
Yhteinen tiemme ei koskaan ole ollut mutkaton ja tasainen, mutta jokin ihmeellinen voima meitä on pitänyt yhdessä kaikki nämä vuodet. Meitä ovat yhdistäneet yhteiset naurun aiheet, yhteneväiset arvot, samankaltaiset tulevaisuuden toiveet, hellyys ja halu rakastaa. Nyt meitä pitävät yhdessä enää yhteiset lapset, yhteiset velat ja yhteinen asunto. Olen miettinyt pääni puhki ja yrittänyt kuunnella hiljaista sydäntäni, että onko vielä jotain muuta, joka häilyisi yhä heikkona välillämme? Onko vielä ripaus rakkautta, välittämistä, huolenpitoa, halua yrittää? Onko olemassa vielä toivoa, että joku päivä kaikki olisikin paremmin?
Olen päättänyt antaa avioliitollemme vielä mahdollisuuden. Haluan yrittää yhdessä miehen kanssa pelastaa meidät. Nyt on vain yritettävä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin, sillä en halua hukata enää yhtään enempää aikaa. Nyt on tartuttava tuumasta toimeen. Pariterapiaa, terapiaa, velkaneuvontaa, toimeentulotukea, ahkeraa työn etsimistä ja opiskelua. Paljon työtä ja ponnisteluja tarvitaan, mutta ilman tuskanhikeä ei synny tuloksiakaan.
Tämä päätökseni on voimassa toistaiseksi, ehkä ensi vuoden kevääseen asti, mutta ei välttämättä lopullisesti. Mikäli elvytyksestä ei tule olemaan apua, on aika päästää irti kuolleesta.
Mutta nyt aloitan matkani. Taitan sitä päivä kerrallaan, uteliaana, mutta vailla ennakko-odotuksia.
”Ehkä joskus vielä kahdestaan
Jospa kaikki löytyy uudestaan
En tiedä missä meet
Haaveet kadonneet
…
Ootanko mä turhaan
Vai onko vielä aikaa”
– Katri Ylander –