Joulu, joulu, missä on se joulu…?

Jouluaattoon on aikaa enää noin kaksi viikkoa, mutta kotonamme ei näy yhtäkään joulukoristetta tai kynttilää. Edes sydänkynttelikköä en ole kaivanut varaston perukoilta keittiömme pöytää valaisemaan. Muutama lahja on jo ostettu ja piilotettu vaatekaapin ylähyllylle. Olen leiponut torttuja ja syönyt paketillisen kaupan Annas-pipareita sekä tyhjentänyt harva se ilta glögilasillisen jos toisenkin. Silti on jotenkin kumma olo… Mikähän nyt on pielessä?

Edellisinä vuosina joulun aika on ollut täynnä surullisia ja synkkiä tapahtumia. Tätini päätti elämänsä oman käden kautta vain kolme viikkoa ennen aattoa, ja puolisoni isovanhemmat kuolivat peräjälkeen siten, että istuimme koko perhe kirkonpenkissä marraskuun alussa, joulukuun puolivälissä ja vielä kerran tammikuussa. Hämärällä kirkkomaalla kylmästä täristen, pakkasen pureskellessa sormia, poskia ja nenänpäätä, ei todellakaan ollut iloista joulufiilistä…

Noihin jouluihin kuuluivat toki perinteiset jouluruuat ja lasten lahjapaketit, mutta tunnelma oli silti raskas, suorastaan harras. Mielentilaan sopivat parhaiten rauhallisimmat ja surullisimmat joululaulut, eikä tonttujen jouluparaati soinut saati soihdut sammuneet. Pimenevässä jouluillassa oli surumielistä rauhaa, joka muistutti joulun kristillisestä puolesta. Kynttilöiden liekkejä tuijotellessa sai vaipua meditatiiviseen tilaan, omaan sisäiseen hiljaisuuteensa.

Tänä jouluna kaikki on toisin. Lapset hössöttävät lelukuvastoineen ja tonttulakkeineen, ja pienistä suista raikaa tämän tästä joululauluja tontuista, pukeista, jänöistä ja ties mistä otuksista. Omassa mielessäkin pyörivät aattoa edeltävien ostospäivien hupeneva rivi, sukulaislapsille ostettavien lahjojen lista, postittamattomat joulukortit ja piparitaikinan ohje… Tänä jouluna tunnelma tulee olemaan kaikkea muuta kuin surumielisen harras ja rauhallinen!

Mikään ei siis taidakaan olla pielessä, vaan minulla on yksinkertaisesti vain… KIIRE! En ole ehtinyt hakea joulukoristeita varastosta, enkä viritellä jouluvaloja. Kynttilöitä ei ehkä edes kannata polttaa, sillä tulipaloriski on kasvanut menneistä vuosista noin parillasadalla prosentilla… Lahjojen hankkiminenkin jää viime tippaan, sillä lasten kanssa ei kaupoille ole asiaa, mutta ei sinne oikein muutenkaan ehdi. Osan lahjoista tilasinkin jo netistä, mutta nyt alkaa sekin olla myöhäistä…

Mutta voin siis huokaista helpotuksesta. Joulu tulla jollottaa, vaikkei joulukoristeita ja lahjavuoria (vielä) olisikaan. Lopulta joulu onkin mielentila ja lämmin, sisäinen tunne, johon ei ulkoisia krumeluureja tarvita.