Kenkähelvetti!

Olen ajautunut tilanteeseen, jossa minulla on kyllä kenkiä, mutta ne ovat lähestulkoon kaikki aikansa eläneitä eli ”so last season”, kärjet puhki tai korkolaput… Niin, missäs on korkolaput? Olen säilyttänyt vuosien varrella ostamiani kepeitä pikkukorkkareita, erilaisia, mutta poikkeuksetta mustia nilkkureita, kulahtaneita kangastennareita (mökkikengiksi nääs) ja söpöjä (& sössittyjä) sandaaleita vaatekaappini alahyllyllä iloisena sekamelskana. Eipä vääräoppinen säilytysmetodi ole niille juuri pahaa tehnyt, sillä ne ovat olleet jo ennen ”varastointiaan” ensimmäisen lauseen toteamassa kunnossa.

Juuri nyt minulla on yhdet hyvät ja laadukkaat talvikengät. Ostin ne jo syksyllä satsaten lämpöisiin ja kuivina pysyviin jalkoihin. Kengät ovat perusnätit ja niillä kävelee niin kaupungilla, kaupoissa kuin kotipihan lumileikeissä, mutta niillä ei lähdetä ravintolaan, baariin, eikä mihinkään muuhun sisätiloissa tapahtuvaan ja juhlintaa muistuttavaan tilanteeseen. Nyt eteeni on tulossa tuollainen tilanne, vieläpä varsin pian eli tänä iltana! Tunsin jo herättyäni, kuinka sydämeni tykytti tavallista hermostuneemmin ja kainaloihin alkoi puskea stressihikeä… Tarvitsen uudet kengät, heti!

Kävin jo eilen kiertelemässä kaupunkini kenkäkauppoja, mutta en löytänyt etsimääni. Milloin oli kengän korko vääränlainen, milloin materiaali, milloin hintaa oli mielestäni liikaa. Kun löysin kiinnostavan parin kenkiä, niin kokoni oli loppu. Kun löysin kiinnostavan parin kenkiä, jossa kokoani oli saatavilla, niin nepä eivät mahtuneetkaan jalkaani, vaan jouduin etsimään kokoa isommat… Ja ne olivat loppu. Tuskaista kalossien etsintää ei helpottanut yhtään se, että mukanani raahautui yhden hikisen kuuman toppahaalarillisen verran miespuolista jälkikasvuani, joka kysyi noin neljän minuutin välein: ”Joko mennään kotiin?” ja lähti kohti liikkeen ovea, jolloin minä tietysti ryntäsin hädissäni perään käsissäni olevan kenkäparin lentäessä kaaressa johonkin hyllyn suuntaan. Keskity siinä nyt sitten unelmajalkineitten etsintään…

Nyt sattuu jo mahaan ja päätäkin kivistää. MINULLA…ON…OLTAVA…SOPIVA…PARI…KENKIÄ…ILTASEITSEMÄÄN…MENNESSÄ!!! Pyörryttää… Apua!!!

Puolisoni saa luvan viedä minut lähimpään kauppakeskukseen heti töistä päästyään (onneksi tämä tapahtuu jo noin kello kaksi!), jotta saan ravata pillastuneen hevosen tavoin kenkäliikkeestä toiseen. Tiedän jo nyt, että tulen ostamaan kengät, joita käytän kyllä tämän illan potkien kärjet naarmuille ja talsien korkolaput olemattomiin, mutta joista saan rakkoja ja kipeät jalat, joihin en ole täysin tyytyväinen (ja valitan asiasta koko illan) ja jotka lopulta hylkään kaappini alahyllylle pölyttymään.

Ja sitten tulee taas se uusi tilanne, johon tarvitsen parin sopivia kenkiä, mutta joita en löydä kaapistani, koska siellä olevat kengät ovat kaikki aikansa eläneitä eli ”so last season”, kärjet puhki tai korkolaput…Niin, missäs on korkolaput?!

PS. On muuten niin totta!