Kerran metrossa aivan yllättäen

Tyttö pyyhkäisi pitkiä hiuksia pois kasvoiltaan ja vilkaisi muita matkustajia. Hän seisoi vaunun perällä ja nojasi seinään. Metron tärinässä ja nytkähtelyssä oli jotakin unettavaa, ja nuoren naisenalun silmät painuivat välillä kiinni. Hän kietoi käsivartensa vartalonsa ympärille kuin suojellakseen itseään, tai ehkä häntä vain palelsi hiukan.

Lähellä seisoi ryhmä nuoria espanjalaisia, jotka juttelivat iloisina ja kovaäänisesti. Yhtäkkiä yksi heistä vilkaisi tyttöä. Juuri silloin tyttö avasi silmänsä, kohensi asentoaan ja huomasi nuorukaisen katseen. He katsoivat toisiaan lyhyen hetken. Sitten nuori mies käveli yllättäen tytön luo, tuli aivan lähelle ja painoi huulensa tämän suulle!

Hellä, lämmin, lohduttava suudelma. Kaksi aivan toisilleen tuntematonta ihmistä.

Nuorukainen astui askeleen taaksepäin, hymyili ja palasi ystäviensä pariin. Nämä taputtelivat häntä selkään ja nauroivat.

Tyttö vain seisoi, nojasi seinään, tuijotti nuorukaisen perään ja tunsi yhä hellän suudelman huulillaan. Yhtäkkiä hän oli täysin hereillä. Nauru kantautui hänen korviinsa, mutta sen sävy oli ystävällinen, hyväksyvä, hieman huvittunut. Hymy nousi tytönkin kasvoille. Hän hymyili vielä kävellessään metroasemalta kotiin.

Vielä nukkumaan mennessään tyttö kosketti kevyesti sormenpäällä huuliaan ja naurahti ääneen.

Tarina on totta ja omasta elämästäni. Kun muistelen tapausta, hymyilyttää vieläkin.

Onko sinulle tapahtunut joskus yllättäen jotakin hyvää, outoa tai ihanaa?