Kesämökkitunnelmia

Vietimme viikonlopun vanhempieni kesämökillä Hämeen sydämessä. Aurinko, lempeä kesätuuli, lintujen laulu ja järven liplatus hellivät väsymyksestä ja stressistä kireitä hermojani. Olisin voinut istua rantasaunan kuistilla tuntikaupalla yksin, silmät suljettuina ja vain syvään hengittäen. Valitettavasti perheelliselle ihmiselle tuollainen syvä rauha ja hiljaisuus on vain ohimenevä hetki. Olipahan kaunis hetki kuitenkin.

Pelkkä oleminen, grilliherkuista nauttiminen ja saunominen olivat parasta terapiaa niin itselleni kuin koko perheelle. Isäni rakentama rantasauna, jota leikillisesti edustussaunaksikin kokonsa vuoksi kutsutaan, tarjosi sopivan kuumat ja pehmeät löylyt. Koko homman olisi kruunannut vielä pulahdus viileään järviveteen, mikäli rannassa olisi ollut laituri. Talven jäät hajottivat vanhan laiturin, mutta ei hätää, sillä käsistään kätevä isäni on aloittanut jo uuden, entistä ehomman rakentamisen.

Mökin pihapiirissä kukkii lukematon määrä luonnon omia kaunottaria ja istutettuja seuralaisia. Olen huono tunnistamaan kasveja, mutta kuvassa lienee niittyleinikki? Niitä olikin joka puolella kuin pieniä aurinkoja piristämässä maisemaa. Harmikseni sadat kukat keräsivät ympärilleen myös satoja pörriäisiä, piikeillä ja ilman, eivätkä ne uteliaisuudeltaan jättäneet meitä ihmisiäkään rauhaan. Ainoat pistokset tulivat kuitenkin illan tullen miljoonilta hyttysiltä (tai itikoilta, jollaisiksi niitä itse sanon).

Rakastan alkukesän valoisia öitä! Auringonlasku järven (tai meren) rannalla on aina kaunis ja rauhoittava näky. Tyynen vedenpinnan rikkoivat vain hyppivät pikkukalat, jotka jättivät vesirenkaita sinne tänne. Edes hyttyset eivät häirinneet tätä seesteistä tunnelmaa, jossa sielu ja silmä lepäsivät. (Pelkästään näitä kuvia katsellessani saan vieläkin kiinni siitä terapeuttisen harmonisesta tunnelmasta, aaah!)

Lopuksi on vielä pakko esitellä tämä superlöytö, jonka alkuperä lienee jossakin 1980-luvulla tai -90-luvun alkupuolella: Silkki Leena munashampoo! Pullo löytyi viereisen tontin vanhasta, ränsistyneestä kesämökistä, jossa se on viettänyt lukuisia hellekesiä ja pakkastalvia silti menettämättä ”juoksevuuttaan”. Voin vain kuvitella millaisista raaka-aineista moinen tuote koostuukaan… Enkä tietenkään uskaltanut enää kokeilla, olisiko munan hoitava kosketus (!) tehnyt hiuksilleni ihmeitä. ;) Kaksi päivää kesämökillä tekivät minulle kuitenkin jo omat, pienet ihmeensä.

”Kun kesä koittaa taas
Paljain jaloin kuljetaan
Mennään minne vaan
Kaikkialla kukoistaa…
Suojissa metsien, rannoilla järvien
Loisteessa auringon tai kuun
Nurmilla niittyjen, uomissa jokien
Katveessa pensaiden tai puun”

– Neljä Ruusua –