Kipuilua

Aloittaessani juoksuharrastuksen sain ensimmäisten lenkkien jälkeen oikeanpuoleisen nivuseni todella kipeäksi. Sieltä kipu säteili ajoittaisina salamoina etureiteen. Vaikka juoksuni olikin siinä vaiheessa vielä lyhyitä, hölkkämäisiä pyrähdyksiä, ja vaikka venyttelin alaraajani perusteellisesti lenkin jälkeen, niin siitä huolimatta vaiva yllätti ja kirjaimellisesti vei jalan altani!

Vaivaan auttoi silloin muutaman päivän lepo. Koko kesän kipu pysyi poissa, mutta nyt se on jälleen palannut syyspäiviäni pilaamaan. Olen päässyt viimeisen kahden viikon aikana jopa (!) kolmesti juoksulenkille, sillä aina kun luulen vaivan jo hellittäneen, niin seuraava juoksulenkki palauttaa minut taas vähintään kolmen päivän passiiviseen lepotilaan.

Internetin saloja ja syövereitä tutkittuani sain paljon infoa kyseisestä nivusvaivasta, joka tuntuukin olevan hyvin yleinen ja tyypillinen juuri juoksijoille. Selkeää syytä kivun alkuperästä ei kuitenkaan kukaan osannut selvittää, vaan oireiden alkuperäksi esitettiin milloin huonoa venyttelyä, venähdystä, alaselkää, hermopuristusta ja ties mitä!

Kävin lenkillä viimeksi toissapäivänä ja tarkkailin koko matkan ajan kroppani tuntemuksia. Huomasin hienoisen yhteyden alaselkäni jomotuksessa ja nivusen vihlonnassa. Oikeanpuoleinen jalkani on sentin vasenta lyhyempi ja lisäksi selässäni on toiseksi alimmainen välilevy todella litistynyt. Tästä syystä selkäni — ja erityisesti sen oikea puoli! — on ikuinen remonttityömaa, joka ilmeisesti aiheuttaa omat haasteensa myös juoksuharrastukselleni.

Lähden tänään taas lenkkipoluille. Täytyy varmasti pitää hyvää huolta syvistä vatsa- ja erityisesti selkälihaksista. Suuri apu kipuiluun olisi varmasti myös oikean jalkapohjani mukaan muotoiltu korokepohjallinen, jonka suolainen hinta kuitenkin jättää minut vielä vain haaveilemaan itsestään.

Mutta perkele! Eihän se ole urheilija (= kuntoilija) eikä mikään, joka ei pientä kipua kestä.

suhteet oma-elama terveys liikunta