Köyhilläkin on elämä? Ja tunteet!

Työpöydän laatikko jää jumiin, koska siinä on liikaa tavaraa. Laskuja. Vastikkeemme eräpäivä oli jo viime kuussa, eikä sähköyhtiötäkään ole vielä muistettu rahalahjuksin. Automme talvirenkaat sopisivat paremmin kesäkäyttöön, mutta uusia ei ole varaa ostaa. Välttelen kampaajareissua pitämällä hiuksiani kiinni, jotta hapsottavat latvat ja juurikasvu eivät niin erottuisi. Tarvitsisin uuden kevättakin ja kengät, mutta ne väistynevät alati kasvavan jälkikasvun tarpeitten tieltä. Syömme taas huomenna kalapuikkoja ja ranskalaisia, sunnuntaina hernekeittoa, ensi viikolla makaronilaatikkoa ja sitten taas kalapuikkoja.

Tänä aamuna huomasin työtuolin päälliskankaan ratkenneen ja sisältä tursuavan ulos mitäliesuperloonia. Kylpyhuoneen ovessa on reikä, jonka vihaisen jalka on siihen potkaissut. Sohvakalustomme on kulahtanut ja täynnä pieniä kädenjälkiä, pääasiassa kaakaota ja ketsuppia. Keittiön ikkuna vetää kylmästi. TV on vanhaa putkimallia ja alla on pitkään kovia kokenut tv-pöytä. Koko kotimme on nukkavieru ja liian ahdas meille kaikille. Neliöitten puutteessa läheisyys on saanut ihan uusia merkityksiä. Pakollinen tavaroiden ja vaatteiden kierrättäminen on muodostunut jo tavaksi, josta en tosin aio ikinä enää luopua sen taloudellisuuden ja ekologisuuden vuoksi.

Sain ystävältäni sähköpostia. Hän on perheineen lähdössä viikon lomalle etelään ja kysyi haluaisimmeko lähteä heidän kanssaan myöhemmin keväällä teatteriin. Hyvää matkaa ja kiitos ei tällä kertaa. Toinen ystäväni vastasi muutaman päivän viiveellä lähettämääni viestiin, että he aloittavat juuri talonrakennusprojektin. Päivät kuluvat vauvaa hoitaessa ja sisustusta suunnitellessa, samalla kun vakiduuni odottaa tekijäänsä kahden vuoden verran. Ja kun nyt aloin oikein muistella, niin kaikki ystävämme asuvat omissa kodeissaan!

Omani ja puolisoni sisaruksilla on kaikilla myöskin omistusasunnot. On tilavaa rivaripäätyä ja modernia omakotitaloa kuuden metrin korkuisine olohuoneineen. Pihoilta löytyy kaksi autoa, trampoliinit, kaasugrillit… Myös vanhempamme asuvat yhä enemmän kesämökeillään, jonne ajavat tilavilla, uusilla farmariautoillaan. Välillä piipahdetaan hakemassa D-vitamiinia ja elämyksiä Välimerellä tai toisella puolella maapalloa. Heidän luonaan kyläillessämme saamme syödäksemme ruokapyramidin jokaisesta lohkosta ja palanpainikkeeksi jopa punaviiniä!

Minä ja puolisoni olemme varsin korkeasti koulutettuja, mutta puolisoni tekee pikkupalkkaista työtä, johon on lievästi ilmaistuna liian pätevä. Minä en saa tehdä edes senkään vertaa, vaikka haluaisinkin. Vielä muutama vuosi sitten meidänkin haavekuvamme muodostuivat hyväpalkkaisista töistä, omakotitalosta ja uudemmasta, tilavammasta autosta. Unelmoimme perhelomista etelän lämmössä ja romanttisista, kahdenkeskisistä lomista Pariisissa, Wienissä tai Lontoossa. Taulutv:n piti olla itsestäänselvyys!

Niinpä tänäänkin taas… Vituttaa olla köyhä!