Kuinka surkeassa jamassa ihmisen pitää olla saadakseen toimeetulotukea?

Aurinko paistaa, on lämmintä ja kesäistä. Suurin osa opiskelukiireistäni alkaa olla takanapäin, vaikka kirjoitettavaa toki vielä riittää tälle alkavallekin viikolle. Parisuhderintamalla on ollut varsin rauhallista ja seesteistä, sillä olen päättänyt tosissani yrittää elää sovussa mieheni kanssa. Olemme jopa pariin otteeseen keskustelleetkin suhteestamme syvällisesti ja rauhallisin mielin. Voisin vielä kertoa perhettämme kohdanneesta vatsatautikierteestä, jonka kouriin taidan itse joutua seuraavaksi (ou nou), mutta kaikesta em. poiketen avaankin sanaisen arkkuni koskien toimeetulotuen hakemista ja saamista.

Olemme köyhiä. En aio avata asiaa perinpohjin, mutta kerron vain sen verran, että perheemme rahat eivät todellakaan riitä asumisen ja elämisen maksamiseen. Tässä kohtaa haluan tarkentaa, että elintasomme ei ole mikään hääppöinen eli emme ole rahaa törsäävä ja yli varojensa elävä idioottilauma, vaan aidosti yhdestä vähävaraisesta ja yhdestä tulottomasta aikuisesta sekä alle kouluikäisistä lapsista muodostuva perheyksikkö. Tällä hetkellä noin 1000-1500 €:n arvoinen automme seisoo parkkipaikalla, koska vakuutusmaksuja on maksamatta noin 500 €:n edestä. Asia on miehelläni työn alla, mutta en laskisi kovin paljoa hänen varaansa. Toistaiseksi lainaamme appiukkoni pientä, kaksiovista autoa, joka on kaikkea  muuta kuin kätevän kokoinen perheautoksi. Lisäksi laahaamme kahden kuukauden verran jäljessä vastikemaksuissa, mutta onneksi meitä ei ole asiasta vielä (!) huomautettu (tai heitetty pihalle). Varmaa kuitenkin on, että jossakin vaiheessa, todennäköisesti loppuvuodesta, meitä muistetaan ISOLLA laskulla…

Toimitimme toimeentulotukihakemuksen heti vapun jälkeen kaikilla asianmukaisilla liitteillä varustettuna ja jäimme odottamaan yhteydenottoa, sillä varasin myös ajan sosiaalivirkailijalle pidempiaikaisen toimeentulotukitarpeen (huhti-elokuu) vuoksi. Viime viikolla saimme vihdoin kauan odotetun kirjeen. Tunsin jo kuorta avatessa lievää toivon viriämistä ja jonkin rintakehääni painavan möykyn hieman keventyvän… Pettymys iski turpaan ja lujaa, kun kuoresta paljastuikin lisäselvityspyyntö. Se oli kirjoitettu aika tympeään sävyyn ja lisäksi tekstissä olevista virheistä paljastui, ettei lähettämäämme hakemukseen oltu paneuduttu pikaista silmäilyä enempää (esim. ”hakemus” oli vaihtunut ”tiliotteeksi” erään tiedon alkuperän kohdalla). Luettuani paperin läpi minulle jäi olo, että hakemuksemme oli käyty lyhyesti läpi vain mahdollisten puutteiden löytämiseksi. Sappeni kiehahti sekunnissa nollasta sataan… On sen nyt PERKELE!

Lisäselvityspyynnön mukaan ajokiellossa olevasta autostamme täytyy hakea kahdesta eri autoliikkeestä hinta-arvio. Onko se edes mahdollista, kun emme voi viedä autoa paikan päälle? Ehkä toimitus onnistuu rekisteriotteen perusteella? Netistä löysimme parikin samanlaista ja saman vuosimallin autoa, joilla oli ajettu omaamme vähemmän kilometrejä, eikä niidenkään autojen hinta ollut juuri tonnia enempää. Tässä kohtaa siis sosiaalitoimistossa salaa toivotaan, että narahdamme Audin, BMW:n, VW:n, Mersun tai jonkin muun tasokkaamman ja korkeintaan 1-4 vuotta vanhan auton omistuksesta… Ja mitä sitten, vaikka saisimmekin todistettua, että automme on vanha, lähes arvoton romu? Pitääkö meidän ensin luopua siitä myymällä se, ennen kuin meille myönnetään toimeentulotukea!?

Toinen selvityspyyntö koskee minulle maksettua opintolainaa lukuvuonna 2013-2014. Siis anteeksi mitä!? Yli kolmekymppisenä, opintotukikuukaudet jo käyttäneenä ja ilman oikeutta aikuisopintotukeen minulla ei myöskään ole ollut mahdollisuutta nostaa valtion takaamaa opintolainaa. Olen kyllä opiskelija, mutta täysin vailla tuloja. Onko se todellakin täysin käsittämätön yhtälö ymmärrettäväksi? Ilmeisesti, koska minulta pyydetään myös Kelan päätöstä siitä, ettei minulle ei todellakaan voida maksaa mitään tukia. Tämäkin turha paperirumba ihmetyttää, sillä tietääkseni sosiaaliviranomaisilla on oikeus tarvittaessa pyytää tietoja suoraan esim. Kelasta, vai olenko aivan väärässä?

Kolmas selvityspyyntö koskee mieheni tekemiä ”rahansiirtoja” erääseen ulkomaiseen osoitteeseen (siis pelisivustolle). Asia on helposti selitettävissä, mutta mieleeni nousee epäilys voidaanko toimeentulotuki evätä sillä(kin) perusteella, että miehelläni on peliongelma ja hän on hassannut perheemme rahoja pelaamiseen, ja ellei hän ole jo hakenut tai parhaillaan hakemassa aktiivisesti apua ongelmaansa (josta siitäkin täytyy varmaan olla mustaa valkoisella), niin… Tällä hetkellä mieheni ei pelaa. Hän on itse puhunut ongelmastaan kanssani ja tajuaa, ettei meillä ole varaa haaskata enää yhtäkään senttiä taivaan tuuliin. Mieheni ei istu enää tuntikausia tietokoneella, ja jos istuukin, niin käy vähän väliä tarkkailemassa millä sivustoilla hän liikkuu. Nämä tosiasiat eivät varmastikaan tule riittämään sosiaalitoimistolle.

Neljännessä selvityspyynnössä minua pyydetään toimittamaan S-pankin tiliotteet helmikuulta tähän päivään saakka. Tili on nimissäni, mutta miehelläni on tiliin yhtäläinen käyttöoikeus. Rahaa tilille on kertynyt lähinnä S-bonusten myötä muutamia kymppejä, jotka mieheni tuhlasi jo talvella (tietämättäni tietenkin). Emme maininneet kyseistä (mielestämme turhaa) pankkitiliä hakemuksessa, joten heräsi melkoisen kummastunut kysymys siitä, että mistä sosiaalivirkailija on onkinut selville tuon tilin olemassaolon? Jos sossussa saadaan ongittua tiedot ihmisten tileistä eri pankeissa, niin miksei samantien niitä tilitietoja? Olisin säästynyt ja tulisin säästymään kymmenien paperien tulostamisilta.

Aikaa näiden selvitysten toimittamiseen on annettu 2.6. saakka. Yritämme toimia nopeammin tai muuten meiltä jää mahdollinen toukokuun tuki saamatta. Lisäksi piru minussa heräsi ja ajattelin kerätä mukaan vielä muutamia ylimääräisiäkin ”selvityksiä”, jotta paperipino ei jäisi vain liian ohueksi…

Päällimmäinen tunne koko tässä prosessissa on äärimminen turhautuneisuus. Olemme oikeasti köyhiä ja tarvitsemme oikeasti tukea selvitäksemme arjesta rahallisesti! Miksei meitä uskota ja auteta? Miksi sosiaaliviraston lähettämä vastausviesti kertoo rivienvälistä totuutta siitä, että toimeentulotukirahoista pidetään kiinni kynsin hampain? Lisäselvityksiä pyytävä virkailijakin muisti muistuttaa meitä siitä, että toimeentulotuki on se viimeisin tukimuoto. Voi helvetti, kyllä kai me sen tiedämme! Emmehän me olisi muuten edes hakeneet toimeentulotukea, jos meillä olisi jokin muu vaihtoehto! Vai katsotaanko omistamamme auto juuri sellaiseksi? (Ja jos joku nyt toteaa, että ”mene töihin!”, niin… Menisin HETI, jos töitä olisi ja minut palkattaisiin niitä tekemään!) Kaiken aikaa ja vaivaa vieneen liitteiden metsästyksen sekä hakemuksen jättämisen aiheuttamien häpeän ja nöyryytyksen lisäksi meitä halutaan ruoskia vielä vähän lisää. Me ”turhasta valittajat, saamattomat luuserit, jotka haluamme vain päästä siseltä mistä aita on matalin” emme ilmeisesti ole ansainneet yhteiskuntamme apua tai ainakaan sitä ei irtoa helpolla, vaan meidän pitäisi madella vielä vähän lisää.

*****

Kesä tulee, mutta lapsillamme ei ole kesäksi kunnon kenkiä, eikä tarpeeksi kesävaatteitakaan. Sama on myös itseni ja mieheni kohtalo. Automme seisoo parkkipaikalla ajokiellossa, häätö uhkaa pian tästä asunnosta, sähköt katkaistiin jo kerran maksamattomien sähkölaskujen takia (tätä todella tapahtuu nykysuomessakin, eikä pelkästään Aku Ankan sarjakuvissa!), minä ja lapseni emme ole käyneet parturissa/kampaajalla yli puoleen vuoteen, kotona syömämme ruoka on turhan yksipuolista (sillä on pakko ostaa sitä edullisinta), meille ei tule mitään lehtiä, meillä ei ole enää edes kotivakuutusta, digiboximme on 80%:sti kaput, minulla ei ole varaa ostaa uusia (halpis)meikkejä entisten loputtua… Kuinka surkeassa jamassa ihmisen pitää olla saadakseen toimeetulotukea? Taidan tietääkin vastauksen, mutta on pelottavaa edes ajatella sitä.