Kukkia ja perhosia

Kesä. Heinäkuu. Joka puolella värikkäitä luonnonkukkia, perhosia, kärpäsiä ja muita ötököitä. Halusin sitä samaa meidän olohuoneeseemme. Mikäpä sen ihanampaa tulevana talvena, kuin katsella maailmaa tuollaisten verhojen läpi ja muistella kesää.

Edelliset verhot roikkuivat olohuoneemme ikkunoissa peräti kahdeksan vuotta! Rakastin niitä(kin) yli kaiken, enkä olisi millään niistä luopunut. Kauempaa katsottuna ne olisivat vielä menetelleet, mutta lähempää en voinut olla huomaamatta kaikkia likatahroja, auringon haalistamia kohtia ja  kissankynsien repimiä reikiä. Keväällä aloitin katselemaan verhotarjontaa netissä ja löysinkin nämä nykyiset, mustavalkoiset, herttaisen romanttiset ihanuudet. Hinta oli vain turhan suolainen vaatimattomalle budjetilleni, joten jätin verhot toistaiseksi ostamatta. Muutama viikko takaperin huomasin alemyyntien ansiosta hinnan puolittuneen ja tartuin välittömästi tilaisuuteen.

On suorastaan uskomatonta miten paljon pelkät verhot muuttavat kotimme ilmettä! Niiden läpisuodattamassa valossa muutkin huonekalut näyttäytyvät aivan uudenlaisina ja jälleen kiinnostavina. Edes nukkavieru sohva ei pistä silmään, kun huomio kiinnittyy välittömästi perhosia tulvivaan kukkaketoon. Olohuoneemme on taas viihtyisämpi.

Verhot vaikuttavat myös omaan olooni, sillä tunnen iloa ja tyytyväisyyttä niitä katsellessani. Mielestäni olen tehnyt hyvän ja oikean valinnan. Tiedän, että rakastan noita verhoja jo nyt ihan yhtä paljon kuin niiden edeltäjiäkin. Sisälläni kukkii ja lentelee kevyitä perhosia. Minulle verhot eivät koskaan ole pelkät ikkunan peittäjät, vaan niiden täytyy puhutella minua, sopia elämääni ja näkemykseeni maailmasta sekä tietysti istua muuhun sisustukseen. En myöskään vaihda verhoja kausittain tai edes muutaman vuoden välein, vaan pidän niitä niin kauan, kunnes luonnollinen ”kuolema” meidät erottaa.