Kun haluaa, mutta ei saa…

Tiedät varmasti tunteen, kun haluat, haluat aivan vimmatusti, mutta et saa.

Ei siinä tilanteessa voi tehdä muuta kuin purra hammasta ja koittaa kärvistellä sekä keksiä sijaistekemistä (ihan mikä tahansa käy). Vatsassa ja rintakehässä myllertää tunteiden sekamelska, joka varmasti purkautuisi ulos alkukantaisena karjuntana, jos se vain pääsisi ulos yhteenpuristettujen hampaiden välistä. Ohimoilla tykyttää ja verenpaineen kohoamisen voi suorastaan kuulla!

Haluan tällä hetkellä muutamaa asiaa, mutta kun en vaan niitä saa, vaikka mikä olisi!

Haluan tehdä töitä ja ansaita rahaa. Haluan tuntea itseni tärkeäksi yhteiskunnalle ja perheelleni, mutta ennen kaikkea haluan löytää työn kautta uudelleen itsekunnioitukseni ja itsetuntoni. En saa, koska töitä ei ole. En saa, koska minulla ei ole tarpeeksi työkokemusta, olen ylikoulutettu, olen ”väärän alan ihminen”…

Haluan opiskella saadakseni paremmin työpaikan, ja koska rakastan opiskelua. En saa, koska valmistumisestani on kulunut liian vähän aikaa, jotta voisin opiskella työllistymisvaroin tuettuna. Jos taas opiskelisin siitä huolimatta, niin en saisi aikuisopintotukea, vaan ainoa mahdollisuus olisi sossun asiakkuus. Ehkä, sillä onhan puolisollani tuloja…

Haluan korjata tämän rikkinäisen ja kipeää tekevän parisuhteen. Haluan jälleen molemminpuolista läheisyyttä ja rakkautta, toisen kunnioitusta ja ihailua. En saa, sillä pariterapia-aikaa ei ole varattu. Puolisoni on asian suhteen flegmaattinen, enkä itsekään jaksa häntä raahata…

Lopuksi: Haluan seksiä. En saa (sitäkään).

(* huokaus) Pitäisi kai muuttaa ajattelutapaa ja alkaa haluta asioita (ts. tyytyä asioihin), joita on mahdollista saada?!