Kyllä kiitos
(ohlalaparis.com)
Kävimme ystäväni kanssa elokuvissa. Olin lukenut Anna-Leena Härkösen teoksen Ei kiitos jo pari vuotta aikaisemmin, joten luonnollisesti elokuvakin täytyi nähdä. Onnekseni en muistanut kirjasta niin paljon, että olisin jäänyt kaipaamaan mitään tiettyä kohtausta, joten elokuva oli mielestäni oikein kelpo tekele; huumoripitoinen ja moralisoimaton. Vanhemman naisen ja nuoremman miehen seksisuhteen vuoksihan elokuva tehtiinkin, ja juuri samasta syystä se kiinnosti myös minua.
Elokuvassa naisen ja nuoren miehen välinen ikäero oli (tadaa!) 16 vuotta. 44-vuotias nainen ja 28-vuotias mies ovat tosin molemmat jo aikuisia, jos saan tehdä vertauksia omaan tilanteeseeni… Nuoren miehen vartalo on elokuvassa lihaksikas ja seksikäs (jälleen yhtymä omaan todellisuuteeni). Naisen avioliitossa seksi on laimeaa ja lähes olematonta, sillä miestä ei kiinnosta, koska hän on masentunut. Taas osui ja upposi! Ilmeisesti oma tilanteeni on täysin yleinen ja universaali, mikä on sinänsä lohduttava ajatus.
Jäin elokuvan jälkeen pitkäksi aikaa pohtimaan tätä tilannetta, jossa olen elänyt jo useamman vuoden. Elokuvassa seksin puute oli kestänyt vajaan kuukauden, kun taas omassa elämässäni… Niin, en oikeasti enää muista milloin viimeksi harrastin seksiä mieheni kanssa. Surullista. En silti ole ajautunut tai etsiytynyt elokuvan päähenkilön tavoin seksisuhteeseen tai edes syrjähyppyyn kenenkään toisen miehen kanssa. Ajatus on kyllä käynyt mielessäni usein ja uniakin olen nähnyt (viimeksi viime yönä), mutta ajatuksen tasolta on vielä pitkä matka toteutukseen…
Elämässäni on jo mahdollinen ehdokas seksikumppaniksi. Hän on nuori (liian nuori?), lihaksikas, seksikäs, mukava, sinkku (!)… Ongelma on vain siinä, että en todellakaan tiedä mitä hän minusta ajattelee. Olenko hänelle vain tuttava, kaveri, potentiaalinen ystävä? Näkeekö hän minussa vain vanhemman naisen, äidin, mukavan ihmisen? Vai olisiko mahdollista, että hän näkisi minussa myös naisen? Toisin sanoen, pystyykö hän näkemään minut seksuaalisena olentona, viehättävänä ja haluttavana?
Toinen ongelma on siinä, että miten ihmeessä saisin tuon kaiken selville ilman, että menetän kasvoni ja samalla orastavan ystävyytemme?
Olen tullut siihen tulokseen, että mikäli hän olisi minusta kiinnostunut edes hauskanpitomielessä, niin olisin valmis hyppäämään samaan sänkyyn! En kestä elämääni enää hetkeäkään tällaisenaan. En kestä tätä tunnetta, joka kalvaa minua sisältäni kuin syöpä ja tekee oloni ontoksi, hauraaksi, epänaiselliseksi, epäkelvoksi. Haluan, että joku haluaa minua, sillä minä haluan fyysistä läheisyyttä, haluan aivan hirveästi!
Jos Ihastukseni tulisi luokseni, tarttuisi käteeni ja vetäisi lähelleen, en vastustelisi. Koko vartaloni huutaisi joka solullaan ”kyllä kiitos!”.