Kyllä meitä nyt grillataan!

Nonni, nyt on kukatkin polttaneet ittensä!

Siis en mä valita, mutta… Kuinka usein tuon lauseen kuuleekaan omasta ja toistenkin suusta! Kun mittarin lukemat paukkuvat varjossa +28 astetta Celciusta ja iho sulaa päälle sisälläkin, niin tukalaa on, kyllä! Yritän tietoisesti ja kovasti muistella viime talven paukkupakkasia, kun naama ja järki jäätyivät jo pelkästään ikkunasta ulos katsoessa. Ei pitäisi siis valittaa, kun on kerrankin valoisaa ja lämmintä. Suomen kesä on niiiiin lyhyt, että kyllä sitä pimeää ja kylmää vuodenaikaa saakin taas (liian) pian katsella kuukausikaupalla!

Ulkoiseen poltteeseen on onneksi olemassa apukeinoja. Parhaimmiksi olen todennut seuraavat: lasteni aurinkorasva, jossa suojakerroin on huimat 50, vesi, jätskitikut (vanilja-, mansikka- ja suklaaeskimot, nam!), vesi, sopivan pieni, mutta strategiset paikat peittävä vaatetus (kotipihalla), vesi, sopivan väljä ja vilpoisa vaatetus (muualla kuin kotipihalla), vesi, varjossa kököttäminen (aka sisällä oleminen) ja muistinhan mainita veden?!

Mutta mikä ihme auttaisi tähän sisäiseen tulipaloon, jonka stressi ja jännitys aiheuttavat? Lähestyvä pääsykoe kun grillaa pääni sisustaa ja vatsani limakalvoja oikein perusteellisesti. Minun on vielä huomenna kerrattava pääsykoekirja kannesta kanteen ja koostettava loppuun portfolio. Huh tätä tuskan hikeä! Kyllä nyt soijaa pukkaa! Ehkä jäätelöstä olisi taas apua? Tai vedestä vaikkapa (jää)kylmän suihkun muodossa?

Kyllä on olo kuin ylikypsällä kämppärillä! (Siis en mä valita, mutta…)