Mielevikast ja täysi turha läpändeerost*

* aka Mitä ylipitkä perheviikonloppu tekee ihmiselle!

Tämänkin tarinan voisi liittää erääseen aiempaan kirjoitukseeni… Huomasin vasta äsken, noin kymmenisen minuuttia sitten, että olemme siirtyneet kesäaikaan! Hieman aiemmin aamulla ihmettelin ohimennen, kun tietokoneen kello ja olohuoneen seinäkello eivät jotenkin…hm… kohdanneet?! Silti vasta Iltalehden nettisivut (!) paljastivat minulle todellisuuden oikean laidan. Mutta mikäs siinä, tervetuloa vaan kesäaika, vaikka aika turhake oletkin!

Tämä pääsiäisen aika on ollut todella pitkää ja hapanta piimänjuontia! Koko perhe kotona, enimmäkseen neljän seinän sisällä, joten tietäähän sen mitä siitä seuraa. Tylsistymistä, ärtymystä, kiukuttelua, riitelyä, liiallista herkkujen syömistä… Ja lapset katsovat huuli pyöreänä vierestä! (No joo, ei vaiskaan.) Mutta melkoinen Via Dolorosa on ollut tämä ylipitkä viikonloppu, joka ei (tuskallista kyllä) ole vielä ohi.

No mutta… Unohdin kokonaan, että saimmehan me viimein ujutettua jälkikasvun hoitoon isovanhemmille yhdeksi yöksi. Tänä iltana suuntaamme siis puolisoni kanssa lahjaliput kukkarossa kohti kaupunkimme elokuvateatteria. Ehanaaaa!

Ja paistaahan tuo aurinkokin. Ja kävinhän sentään eilen ja toissapäivänä juoksemassakin, pitkästä aikaa. Ja vetäisin siihen päälle vielä kotijumpat, suihkut ja parit suklaamunat. Että mikäs tässä on nyt ollessa.

Lähden sohvalle ristikkolehden pariin (keittiön herkkukaapin kautta). Peace.