Miltä nyt tuntuu?
Aika legendaarinen kysymys, eikö? Mieleen nousee välittömästi kuva hikeä ja räkää valuvasta urheilijasta, jonka punaiseen naamaan työntyy mikrofoni…
Nyt tosin on kyse vähän toisesta asiasta, nimittäin mindfulnessista. Se tunnetaan myös suomenkielisellä nimellä ”hyväksyvä tietoinen läsnäolo”, mutta itse puhuisin lisäksi ”välittämättömyydestä”.
En ole kovinkaan paljon lukenut kyseisestä aiheesta (en siis todellakaan ole asiantuntija!), mutta keskustelin reilu vuosi sitten erään psykologin kanssa mindfulnessin perusideasta. Kaiken ydin on nimittäin se, että keskitytään juuri siihen hetkeen, jossa juuri ollaan ja tutkiskellaan ”miltä minusta nyt tuntuu?”. Kaikki on ”tässä ja nyt”. Tarkoitus on työntää stressaavat ja turhat ajatukset pois tietoisuudesta ja keskittyä aistimaan koko keholla ja mielellä. Jokainen sydämenlyönti, korvissa kuuluva suhina, nenän kutina, istuma-asento, käsivarsissa tuntuva ilmavire… Niihin keskitytään, niitä aistitaan ja ”tunnustellaan”. Samalla stressaavat ajatukset, kuten ”Mulla olis vielä niin kauheasti sitä kirjoitettavaa ja siivotakin pitäisi…”, ”Mitä siitä ensi viikon reissustakin tulee? Voi herranjestasAAAARGH!” ja ”Onkohan mulla parin vuoden päästä jo vakiduuni ja rahaa sen verran, että me vihdoin saatais se omistusasunto?” on tarkoitus pyyhkiä pois mielestä. Niistä ei vain välitetä, piste.
Perusidea kuulostaa ja vaikuttaa hyvältä. Olenpa sitä muutamia kertoja pienesti kokeillutkin (vaihtelevin tuloksin). Mindfulnessia voi harjoittaa ihan kotona ja vaikka pyykkiä ripustaessa (siinä hommassa jos missä pää on kyllä tyhjää täynnä!), mutta itsestäni tuntuu, että ehkä kuitenkin on parempi varata hieman rauhallisempi hetki, kun muu perhe ei ole kotona meuhkaamassa. Kertakokeilu ei vielä tee tärisevästä hermorauniosta seesteisyyden perikuvaa, mutta jos ensimmäinen kokeilukerta vain turhauttaa, epäonnistuu ja harmittaa, niin kynnys kokeilla uudelleen muuttuu puoli metriä korkeammaksi.
Varaa siis aikaa itsellesi, ota mukava asento mukavassa paikassa ja ole itsellesi armollinen. Jos onnistut minuutinkin miettimään käsivarsiesi ihon nousua kananlihalle (minusta se näyttää kyllä kanannahalta!) tai housunlahkeen tuntua säärtäsi vasten sen sijaan, että ajattelet jo seuraavan viikon treenejä tai tulevan joulun lahjalistaa, niin hienoa!
Oikeastaan, mielestäni minuutti siellä ja toinen täällä ihan joka päivä tekee mindfulnessista tehokkaan metodin taistelussa arjen stressiä vastaan. Ihan tässä koneen ääressä istuessani, sormet vasten lämpimiä näppäimiä, koneen hurina korvissani voin pysähtyä hetkeksi kysymään itseltäni: ”Miltä nyt tuntuu?”. (Kokeile sinäkin.)