Miniatyyrikesäloma

Olen hirrrrrrveän väsynyt. Voisin nukkua vuorokauden ympäri. Minulle riittäisi, että kävisin vain välillä jääkaapilla ja vessassa, mutta sitten palaisin takaisin vaaka-asentoon.

Epäilen, että tämä väsymys johtuu yksinkertaisesti stressistä ja levon puutteesta. Olen hypännyt opiskelutohinasta suoraan työharjoitteluun vailla kunnon taukoa, siis lomaa, jolloin olisin sekä nollannut pääni että tankannut energiavarastoni. Kun kuorman päälle nostetaan vielä muut arkielämän huolet (ja niitähän riittää), niin ei ihme, jos kamelin selkä sanoo ”Naks!”.

Eilen sain hyvän syyn jäädä pois töistä, sillä lapseni oli kuumeessa. Olimme kahdestaan kotona, löhösimme, katsoimme piirrettyjä ja söimme keksejä. Yksinkertaisesti ihanaa! Valitettavasti pöpö oli vain pikavisiitillä, joten työt kutsuivat jälleen. Heräsin aamulla normaalisti herätyskelloni soittoon ja muun perheen tapaan kömmin ylös sängystä. Istuessani aamupissalla puolinukuksissa ja naama rutussa kuin paviaanin… (nevermind) päähäni pälkähti ajatus kuin ledin tuikahdus: Pidänkin tänään ommoo lommoo!

Ja niin tapahtui. Tässä sit nyt istutaan kotisohvalla kera läppärin ja karkkipussin. Hiljaisuuden rikkoo vain seinäkellon vaimea raksutus. Mieleni ja ruumiini lepäävät. Oloni on hyvä ja seesteinen.

Ei sillä, etteikö työni harjoittelupaikassa olisi mielenkiintoista ja antoisaa, päinvastoin. Minulla on myös melko vapaat kädet päättää itse työajoistani, joten senkään suhteen tämä yllärivapaa ei ole mikään iso rikos. Työni sisällössä ei ole (ainakaan tällä hetkellä) mitään akuuttia tai kriittistä, joten poissaoloni ei kaada venettä, ei edes keikuta sitä. Ainoastaan harjoitteluohjaajani on jonkin sortin nipottaja, joten hänelle livautin pienen valkoisen valheen (varmuuden vuoksi) ja kerroin olevani vielä tämän päivän sairaan lapseni kanssa kotona.

En tee mitään, jos ei huvita tai en jaksa. Olen vain ja löhöän. En murehdi turhia, en ajattele ahdistavia. Edes ulkona pauhaava tuuli ja syksyisen kolea sää eivät saa hyvää mieltäni nujerrettua. Mikä ihana minikesälomapäivä!