Minulla on addiktio!

Nyt se on tapahtunut. Olen peruuttamattomasti pehmentynyt yläpäästäni.

Minun oli tarkoitus mennä tänään työvoimatoimistoon hieman kyselemään… En jaksanut lähteä. Minulla on kaksi pesukoneellista pyykkiä pestävänäni… Muistin asian vasta nyt.

Olen istunut kohta kuusi tuntia putkeen tässä ruudun ääressä tekemättä oikeastaan mitään järkevää, hyödyllistä, tarpeellista, tuottavaa. Se, mitä olen tehnyt, ei ole ikäiselleni ihmiselle sopivaa/normaalia käytöstä (tai niin ainakin luulen). Tässä se nyt tulee…

Tutkin tuntikausia kumppanini entisen koulukaverin ja siis salaisen ihastukseni facebook-sivuja! Luin jokaisen kirjoituksen hänen aikajanaltaan, katsoin hänen tietonsa, valokuvansa, tutkin kaverilistansa… Halusin ahmia jokaisen mahdollisen tiedonmurusen, jonka vain sain irti! (Valitettavasti murusista ei lähde nälkä, joten nyt kaipaan lisää ja isompia viipaleita.)

Tämä on täysin järjetöntä (mutta ihanaa!). Olo tuntuu samalta kuin teinivuosina; vatsassa on perhosia, sydän tykyttää ja hieman hihityttääkin. Pääni täyttyy vain ja ainoastaan ihastuksestani, eikä sinne mahdu mitään muuta.

En voi muuta kuin huokaista. Minulla on arki ja velvollisuudet, ihmisiä ympärilläni. Silti haluan vain paeta omaan, pieneen, pehmeään, päänsisäiseen fantasiaani. Tervettä? Tuskinpa. Huumetta? Tarvitseeko edes vastata.