Nälkä kasvaa juostessa

Olen hurahtanut juoksemiseen! Se on kuin huumetta.

Aloitin harrastuksen muutaman ylimääräisen kilon innoittamana viime keväänä. Lähellä kotiani on hyvät lenkkimaastot, joten ei muuta kuin kaapissa pölyttyneet lenkkarit jalkaan ja menoksi! Niin hullu ja tyhmä en sentään ollut, että olisin heti yrittänyt juosta koko 4-6 km:n matkaa, vaan aloitin kävelemällä reippaasti ja lisäämällä väliin juoksupätkiä. Aluksi juoksukin oli vain astetta rivakampaa hölkkäämistä, mutta nyt askel nousee jo korkeammalle. Näin kesän lopulla tilanne on 15% kävelyä ja 85% juoksua. Mutta ei siinä vielä kaikki…

Harrastuksestani on seurannut paljon hyvää. Olen ihan oikeasti laihtunut ja kroppani on solakoitunut! Vielä viime talvena ikävästi vyötäröltä puristavat ja kiristävät farkut menevät nyt jalkaan kuin liukuvoiteella voideltuina. Enää ei t-paitojen alla pursoile hyllyviä vyötärömakkaroita tai käsivarteni leviä kaksinkertaisiksi sivuilla vapaina roikkuessaan. Olokin on kevyempi ja pirteämpi.

Juokseminen on lisäksi halpa harrastus, ainakin aluksi siis. Jos kaapista vain löytyy vanhat ja virttyneet collegepöksyt sekä kauan sitten kulahtaneet lenkkikengät, niin kipin kapin lenkille siitä! Varoitan kuitenkin, että jonkin aikaa juostuasi alat vertailla omaa habitustasi ohitse suhahteleviin ”puoliammattilaisiin”, joiden värikkäisissä ja trendikkäissä urheiluvarusteissa täytyy olla jotain taikaa (eivät he muuten niin lujaa rullaisi)…

Nyt olen hurahtanut juosun lisäksi uuteen Mp3-soittimeeni, joka on ainoa lenkkitoverini ja lisäksi paras mahdollinen personal trainer! Olen tilannut syksyksi uudet juoksutrikoot ja haaveilen vielä juoksutakista ja paremmista kengistä. Tällä hetkellä jaksan juosta lähes yhtä mittaa noin 5 km, mutta aivan varmasti uusien varusteiden myötä matka nopeasti pitenee, vauhtia tulee lisää, näytän yhä hoikemmalta ja trendikkäämmältä ja ja ja…