On orastavia uraputkia ja sitten on arastavia keuhkoputkia…

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen myös tämän ”opiskelijatyttösen” kohdalla. Niin meni vuosi että hurahti koulunpenkkejä kuluttaessa! Nyt on sitten vuorossa kesä työharjoittelun parissa ilmaiseksi/ilman palkkaa/orjatyövoimana tietenkin. Vaan eipä minua tuo palkattomuus edes haittaa, sillä työ itsessään on todella mielenkiintoista ja mukavaa, opettavaista ja haasteellistakin (sekä tietysti erinomainen lisä CV:hen). Saan tehdä työtäni varsin itsenäisesti ja suuriakin päätöksiä tehden, sillä harjoitteluohjaajani kyseisessä työpaikassa ei ole juuri minua viisaampi tai osaavampi. Työ, jota teen ei siis kuulu varsinaisesti ohjaajani toimenkuvaan, joten ”epäeksperttinä”  hän ei kovin paljoa pysty minua neuvomaan. Tilanne sopii minulle oikein hyvin, sillä pääsen todella käyttämään ja näyttämään osaamistani. Tämä kaikkihan voi poikia minulle jopa palkallista työtä tulevaisuudessa, hihhei!

Intensiivisen, kaksi päivää kestäneen työrupeaman jälkeen jouduin heti tänään aamusta ilmoittautumaan sairaaksi. Kurkkuni on käheänä, sillä yön aikana sen on vallannut sitkeä lima, joka luikertelee parhaillaan tietään nenä-korva-käytäviini sekä keuhkoputkeeni. Olo on tunkkainen ja kipeä, rintakehää polttelee ja korvia jomottaa, joten ei puhettakaan, että olisin lähtenyt kävelemään tai pyöräilemään töihin. Hengästyminen tässä tilassa ei varmasti ainakaan paranna oloani! Pystyn kuitenkin tekemään joitakin työtehtäviäni myös näin kotoa käsin etänä, joten mikään maailmanloppu tämä äkillinen, stressaavasta ja hektisestä keväästä johtuva ”posttraumaattinen” sairastuminen ei ole. Tänään olisi kuitenkin ollut työpaikkani viikko- ja samalla kuukausikokous, joten… DAMN! Minun olisi pitänyt ehdottomasti olla paikalla, sillä nyt missaan jälleen monta tärkeää asiaa (toisin kuin muut kokouksessa paikallaolijat, jotka eivät missaa minun puuttumisessani yhtään mitään).

Mutta ei auta itku, ei valitus. Nyt on vain keskityttävä fyysisesti lepäämään ja tehtävä tässä koneella se minkä pystyn ja jaksan. Työni ei mene tästä pilalle, eikä maineeni työntekijänä ole mennyttä sekään. Harjoittelurupeamani on vasta alussa, joten ehdin varmasti tehdä tämän kesän aikana töitä, töitä, töitä ja töitä aina kyllästymiseen asti. Sitä paitsi seuraava viikkokokoushan on jo ensi viikolla.