Olen blogikirjoittajana vielä täysin noviisi. Viiden kuukauden jälkeen kirjoituksia on kertynyt ihan mukavasti, mutta käytyäni niitä läpi huomasin jotakin silmiinpistävää… Blogistani puuttuu se kuuluisa, peräänkuulutettu punainen lanka!

Olen kirjoittanut kaikenlaisista aiheista, jotka vain herättävät itsessäni kiinnostusta tai edes jonkinlaisia tunteita. Olen vuodattanut elämäntarinaani, pohtinut arkeani ja elämää yleensä, puuttunut yhteiskunnallisiin epäkohtiin, höpöttänyt ja kirjoittanut suoranaista ”Scheissea”… Monipuolisuuden puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää! Silti kaipaisin itse(kin) selkeyttä, johdonmukaisuutta ja suorempaa polkua blogilleni (elämästäni puhumattakaan).

Mikä kaikki minua sitten tällä hetkellä kiinnostaa? No, aika hemmetin moni asia. Kärsin suorastaan runsauden pulasta miettiessäni kirjoitusten aiheita. Ihan eri asiahan on sitten se, että osaanko kirjoittaa noista aiheista mielenkiintoisesti, asiantuntevasti jne.

Naamatauluani en uskalla tuoda esille, sillä on se sen verran… No, hm… Tuskin kukaan tuttu minua täältä edes löytäisi, mutta pysyn mieluummin kasvottomana. Sitä paitsi en ole edes löytänyt hyvää kuvaa itsestäni kuluneilta viideltä vuodelta! Ehkäpä jossakin vaiheessa uskallan näyttää itsestäni käteni, jalkani tai vaikkapa toisen silmäni?… Mutta ei minusta koskaan koko nimellä ja naamalla esiintyvää kirjoittajaa tule. (Tosin koskaan ei pitäisi sanoa ”ei koskaan”.)

Mutta eikö blogini sillisalaattimaisuus voisi olla juuri sen idea, ns. ”vaaleanpunainen lanka”? Kirjoitan kuitenkin pääasiassa siksi, että pidän kirjoittamisesta. Kirjoitan itselleni terapeuttisista avautumissyistä, mutta en pistä pahakseni, jos joku muukin joskus lukee aivotuotoksiani. En silti tavoittele suurta lukijakuntaa, mainetta ja menestystä blogistina. (Joku voisi kysyä, että mitä järkeä koko blogia on sitten kirjoittaa? No, vastaus löytynee jo tuosta hieman ylempää…)

Olkoon niin, että blogini pysyy toistaiseksi tällaisena kuin se nyt on. Olen vielä aloittelija, joten aikaa etsiä ”omaa ääntä” on reilusti. Ehkä elämäni selkiintyy tulevaisuudessa ja löydän jonkin teeman blogilleni? Tai sitten jatkan tätä samaa, epätasaista rataani vailla punaista lankaa tässä omassa, pienessä ja hieman vinksahtaneessa universumissani.