Kaipasin, toivoin  ja odotin heitä jo vuosia sitten. Tiesin heidän nimensä, ja tiesin, että tulisin rakastamaan heitä enemmän kuin mitään muuta elämässäni ja tässä maailmassa. Kun he sitten eräänä päivänä muuttuivat unelmasta todellisuudeksi ja aloittivat hitaan kasvunsa sisälläni, tiesin tehneeni ensimmäistä kertaa jotakin todella hyvää ja oikein.

En aluksi tiennyt, että he saapuisivat yhdessä. Se tieto tuli minulle myöhemmin täydellisenä yllätyksenä, se vei jalat altani ja teki olostani unenkaltaisen. Silloin myös sydämeeni jysähti tunne, joka ei ole sieltä tänäkään päivänä poistunut. Ensimmäistä kertaa tunsin todella rakastavani, täysin ehdoitta ja koko sielustani.

Nyt elämäni on täynnä… Kaikkea. Se tuntuu hellissä halauksissa ja märissä pusuissa, se maistuu pienissä, mustikkaisissa sormissa. Elämä kuuluu ilossa ja surussa, lauluissa ja loruissa, se näkyy lelukasoina lattioilla ja pikkukakkosena tv:ssä,  se haisee pöydän alle unohtuneilta banaaninkuorilta ja vetämättömältä vessanpytyltä. Ensimmäistä kertaa todella tajuan, että juuri tätä elämän pitääkin olla.

♥ ♥

”Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä,
kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä.”

– Jippu –