Tylsä päivitys työpaikalta

to-do-list-nothing1.jpg

 

Istun yksin työhuoneessa ja yritän pää kipeänä keksiä jotain järkevää tekemistä. Harjoitteluohjaajani on tänään poissa, eivätkä hänen jättämänsä työtehtävät riittäneet kuin puoleksi päiväksi. Olen tehokas ja järjestelmällinen työmyyrä, joten kun pyysin häneltä viime perjantaina ison pinon hommia täksi päiväksi, niin odotin todellakin pääseväni hikipäässä hommiin. Haaveilin jo hankkivani verestävät silmät, kipeän niskan, jäykät hartiat ja rikkinäiset ranteet, mutta ei…

Olen surffaillut puoli päivää Facebookissa, täällä Lilyssä, pelannut pasianssia, lukenut uutisia… Yritin venyttää vessataukoa, mutta eipä sitä turhaan viitsi pissalla käydessä pytyllä kykkiä, peppuhan siinä vaan puutuu. Lounaaksi hain kahvilasta ison täytesämpylän ja teetä, mutta nekin hotkaisin alle kymmeneen minuuttiin. Maisema ikkunasta on toki kaunis ja kaduilla vilisee ihmisiä, mutta ei siellä niin paljoa tapahdu, että sitä jaksaisi tuijottaa kuin tv-sarjaa.

Ajattelin, että tästä kirjoituksestani tulisi niin pitkä, että lopetettuani pääsisin jo lähtemään kotiin, vaan eipä minulla ole enempää asiaa. (*syvä huokaisu) Voi tylsyys!

 

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

You silly, silly, SILLY girl…

I AMSOstupid.PNG

 

Otsikossa pitäisi lukea ”nainen”, mutta eihän tällaista tunnemylläkkää voi aikuisen naisen kohdalle edes ajatella… Vai voiko? Fiilikseni ovat samat, kuin teini-ikäisenä, kun oli yksipuolisesti ja erittäin epätoivoisesti ihastunut johonkin poikaan, joka ei tiennyt minun olevan edes olemassa.

Olen viime aikoina pistänyt merkille, etteivät Facebook-päivitykseni enää kiinnosta nuorta ihastustani. Hän ei enää peukuta, ei kommentoi, nada. Sen sijaan tasaisin väliajoin feediini ilmestyy söpöjen ja piukkapeppuisten tyttöjen selfieitä, joista ihastukseni on tykännyt. Tähän asti olen yrittänyt sivuuttaa ne ajattelemalla ”normaalia nykynuorten touhuahan tuo vaan…”, mutta nyt on sietokykyni raja tullut vastaan.

Perustin jokin aika sitten Instagram-tilin, jonne kuvailen niitä näitä varsin ahkerasti. Olenpa ottanut jopa pari selfietäkin, tosin en tosissani kuitenkaan… Aloin seuraamaan kaikkien tuttavieni avoimia Instagram-tilejä, mukaan lukien Hänen. Tähän mennessä Hän on laittanut itsestään kaksi kuvaa, mutta tykännyt kahdesta tuhannesta! Kuvista 99% on nuoria naisia, suomalaisia ja ulkomaalaisia, toinen toistaan kauniimpia ja seksikkäämpiä (sekä rintavampia). Ok, ihan normaalia nuoren miehen hormonihöyryistä toimintaa, mutta… AAAAAAARGH! Minua hän ei edelleenkään seuraa, vaikka hän ihan varmasti tietää minun olevan Instagramissa. (Tiedän, asialle on selitys: Ei vanha lehmä nuorta sonnia kiinnosta!)

silly.jpg

 

VOI HELVETTI! Tunnen itseni niin tyhmäksi, lapselliseksi ja epäkypsäksi, että suorastaan oksettaa. Nolouden tunne ja häpeä istuvat olkapäilläni ja ilkkuvat minkä ehtivät. Kuinka minä, AIKUINEN NAINEN, saatoin ajaa itseni jälleen kerran tähän typerään tunnemylläkkään? ENKÖ MINÄ IKINÄ OPI?!!

Olen aina ollut hyvin vahvasti tunteva ihminen. Ilmeisesti kaipaan elämääni vahvoja tunteita, ja koska niitä eivät arki ja nykyinen parisuhteeni minulle tarjoa, niin sorrun tällaiseen teinityttömäiseen haihatteluun. Tiedän, ettei minun pitäisi ruoskia itseäni liikaa, mutta kun (lue yllä oleva kappale). Kuinka ikinä saatoinkaan toivoa, että niin nuori miehenalku kiinnostuisi minusta?!! Tervetuloa reaalimaailmaan, sinä typerä, typerä, typerä nainen!

Ja ihan pahinta kaikessa on se, että kun näen hänet seuraavan kerran, niin tiedän, että se tuttu ihastumisen tunne jysähtää mahani pohjaan ja rintakehään kuin moukari. (En minä ikinä opi!)

Suhteet Oma elämä Rakkaus