Kevyesti uuteen vuoteen

Jotain menin sentään lupaamaan eilisen postaukseni lisäksi. Päätin nimittäin olla herkkulakossa tästä päivästä lähtien ainakin helmikuun loppuun saakka. Söin joulun aikaan niin paljon suklaata, että pelkkä ajatus siitä ruskeasta töhnästä saa minut voimaan pahoin! Pieni herkkupaasto tekee siis vain hyvää. Toki taustalla on myös ajatus yleisemminkin ruokavalion keventämisestä ja toivottavasti sitä myötä myös vartalon keventymisestä, miksipä sitä kieltämään.

Kevyempää otetta tähän alkavaan vuoteen lisäävät myös uudelleen aloittamani juoksulenkit. Koko syksyn parantelin jalkaani sääressä olleen rasitusmurtuman takia, mutta nyt olen tehnyt paluun poluille. Jalka kestää ja intoa piisaa. Kun lumi ja jääkään eivät ole esteenä, niin mikäs tässä on lenkkeillessä tammikuisessa ta… syyssäässä?!

Webstagramista bongaamani nuoren ihastukseni treeniselfie, jossa hän esitteli sixpackiaan (huhhuh!) sai minut myös päättämään, että ”tarttis tehdä jottain” tälle pullahtaneelle keskivartalolle ja löllähtäneelle takamukselle. Tuskin minusta missiä koskaan tulee, mutta aivan varmasti muutama kilo voisi vielä tipahtaa ja kroppa hieman timmiytyä… Yritän kuitenkin pitää tuota mainitsemaani treeniselfietä enemmänkin vain inspiraationa (ja päiväunikuvastona) kuin kehotuksena yrittää muuttua jälleen teiniksi, laihtua 20 kiloa ja herätä joku aamu yllättäen Jennifer Lopezin kasvoilla varustettuna. 😉

Kevyempi ja vauhdikkaampi vuodenalku tulossa siis, toivottavasti.

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään

Uudenvuoden lupaus, joka (on helppo) pitää!

tumblr_m0kg13lIdW1qah2fqo1_500.jpg

 

En usko juurikaan uudenvuoden lupauksiin, mutta tänä vuonna aion tehdä poikkeuksen ja luvata lähinnä itselleni jotakin, josta on suurella todennäköisyydellä melko helppoa pitää kiinni. Lupaus kuuluu näin:

”Mitä tahansa teenkin, teen parhaani, ja se riittää!”

Tuo lupaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan liitettävissä mihin tahansa toimintaan. Listaan muutaman esimerkin:

* Kuntoilu – Käyn juoksulenkeillä aina kun ehdin, juoksen niin pitkään/kovaa/tehokkaasti kuin pystyn/jaksan. Lisäksi käyn kuntosalilla, mikäli talouteni antaa myöten ja löydän kalenteristani aikaa.

* Opiskelu – Olen niin ahkera, kuin jaksan ja ehdin muulta elämältäni. En stressaa raporteista, esseistä tai tenteistä, vaan riittää, kun teen parhaani (eli ylipäänsä teen ne).

* Kodinhoito ja perhe-elämä – Teen kotitöitä juuri sen verran, kuin ehdin ja jaksan. Kukaan perheeni jäsenistä ei kuole, jos asuntomme on ”hieman” sotkuinen ja sohvan alla sijaitsee villakoirakenneli. Perheeni kanssa vietän aikaa myös tasan juuri sen verran, kuin opinnoiltani ja harrastuksiltani ehdin. Vaikka olen äiti, se ei tarkoita, että sitä täytyisi olla uhrautuvasti ja itsensä unohtaen 24/7!

* Parisuhde – Yritän parhaani mukaan olla riitelemättä, nalkuttamatta ja mököttämättä turhaan. Parisuhteeseen tarvitaan kuitenkin kaksi ihmistä, joten taakka ei ole yksin minulla. Riittää, kun olen oma itseni ja yritän parhaani mukaan olla hyvä kumppani.

Siinä vain muutama esimerkki, johon voin liittää lupaukseni. Näitä esimerkkejä voisi keksiä loputtomiin, sillä ”parhaansa yrittäminen” on varsin yleispätevä fraasi. Se on myös erittäin helppo lupaus pitää, sillä jokainen meistä määrittelee itse itselleen sen tason, joka on sitä ”parasta mahdollista”. Kukaan toinen ei pysty sanomaan sinulle, ettet tehnyt parastasi. Lopulta vain sinä itse tiedät annoitko kaikkesi vai alititko riman.

”I will do my best and it will be enough.” Se on niin yksinkertaista.

PS. Parisuhteeni suhteen en ole varma, pystynkö tekemään parhaani, sillä en tiedä haluanko enää? Tai ehkä jätän riman tarpeeksi alhaalle?

*** ONNEA, RAKKAUTTA JA ILOA VUODELLE 2014! ***

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään