Joulufiiliksen nostatusta
Maa on lumeton ja metsän takaa pilkistää talvinen aurinko. Lämpömittarissa komeilevat plussalukemat. Olo on kaikkea muuta kuin jouluinen.
Lapset ovat isovanhemmillaan yötä, joten minulla on koko päivä aikaa siivota kotiamme joulukuntoon. Lattiat pitäisi imuroida ja pestä, pölyt pyyhkiä, sauna ja vessa odottavat pesua nekin, ja lastenhuone on kuin sikolätti… Varastossa puolestaan odottaa ikivihreä muovikuusemme kera koristelaatikoiden, että ne kannettaisiin sisään lämpimään, loistamaan olohuoneen nurkkaan, tuomaan jouluista tunnelmaa.
En vain jaksa aloittaa koko urakkaa. Stereoissa soivat joululaulut ja teen kanssa maistuvat kaupan piparit, mutta joulu… Missä joulu on? Miltä sen pitäisi tuntua?
Yhtäkään joululahjaa ei ole vielä ostettu. Tai ostin itse itselleni (osamaksulla tietenkin) jokin aikaa sitten sellaisen hybridivempeleen, jossa on perinteinen läppäri ja tabletti yhdessä ja samassa laitteessa. Se oli paitsi joulu- myös syntymäpäivälahjani. Tulen tarvitsemaan sitä opinnoissani, mutta eipä enää tarvitse kotonakaan tapella miehen kanssa tietokonevuoroista.
Jouluostokset ovat siis vielä tekemättä. Asiaa onneksi helpottaa se seikka, että tänä vuonna sovin lähisukulaisteni kanssa, ettemme osta muille kuin omille lapsillemme lahjoja. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa muuhun. Sitä paitsi me aikuiset emme mitään edes tarvitse. Tai ainakaan mitään sellaista, jota ilman emme pärjäisi muutenkin. (Ja tiedän, että kaikesta huolimatta anoppini on ostanut pojalleen villasukkia, kalsareita ja suklaata. Niin on joka joulu.)
Tänään tai huomenna suuntaamme siis kohti kauppoja. Ostoslistalla on piirustustarvikkeita, pari kirjaa, legoja, pikkuautoja, kissa- ja kanipehmot, pyjamat, alushousuja ja sukkia… Aikuisten iloksi ostamme ehkä jotain ”parempaa” glögiä ja kynttilöitä. Myös piparitaikinan ainekset ovat kauppalapussa, sillä olen luvannut lapsilleni, että teemme ennen aattoa vielä isot pinot pipareita, jotka koristellaan sokerikuorrutteella ja ”ranskanpastilleilla” (ajattelin tänä vuonna kokeilla myös Smarties/M&M’s-pastilleja, mikäli niitä kaupasta löydän).
Tiedän, ettei jouluun tarvita lunta tai lahjakasoja. Se tunne syntyy hiljalleen kynttilänvalosta, hiljaisuudesta ja rauhasta, glögin ja pipareiden tuoksusta, lasten riemusta ja joululauluista.
Olkoon ulkona sää mikä hyvänsä. Joulu alkaa kyllä pian tuntua. Sen paikka on omassa mielessä, sen paikka on syvällä sydämessä.