Mentally on vacation
Mikä ihme siinä oikein on, että kesällä aivot tuntuvat väkisin kääntyvän Off-asentoon? Eikö lisääntyvän valon ja pidentyneiden päivien pitäisi päinvastoin lisätä energisyyttä, keskittymiskykyä, järjenjuoksua ja niin edelleen? Sen sijaan kuljen päivästä toiseen lievässä sumussa kuin pilveä (paljon!) polttanut ja jo suurimman osan aivosoluistaan tuhonnut, puolinukuksissa hoippuva höperö!
Ei siinä mitään, hienoa vaan, että osaan ottaa kesällä rennosti. Toivoisin vain, ettei poistuvan stressin mukana katoaisi myös osa älyäni ja muistiani. Tässä eräs päivä höpötin puolisolleni, että eikös Valko-Venäjä olekin toiselta nimeltään Georgia?! Ja eräs toinen päivä puolestaan motkotin ja paasasin autossamme, kuinka ilmastointi vetelee viimeisiään, sillä sivurööreistä ei tullut ulos pihaustakaan. Mies käänsi vain yhtä nappia ja kas! Tulihan sieltä sitä viileää ilmaa… Päivisin nuokun tässä tietokoneella pelaten pasianssia, jonka voittokerroin on kohdallani ehkä yhden suhde kahteensataan. Taon vain näppäimiä puoliunessa, ajatukset rennosti narikassa roikkuen ja kroppani tuolissa vetelänä lojuen. Harva se päivä olen kadottanut lompakkoni, avaimeni, Mp3-soittimeni, kaukosäätimen, iltapalani… Ja kuinka usein lähdenkään hakemaan tai tekemään jotain vain unohtaakseni perillä, että ”mitäs mun nyt pitikään?”…
Äh, en minä valita. Kivaahan tämä on, kun on näin leppoisaa. Voisinhan minä opiskellakin, tai olla töissä! Sen sijaan istun kotona jälkikasvuni kanssa vajoten hitaasti heidän älylliselle tasolleen – ja sen allekin.
Että ollaan vaan ja otetaan iisisti. Otahan ”Offia” sinäkin! 😉
