Se alkoi reilu viikko sitten, kun huomasin sairastuneeni (taas!) flunssaan. Kurkkukipua ja ketutusta tuli lääkittyä ensin jäätelöllä, joka mukavasti puuduttikin kutisevaa ja jomottavaa nielua sekä jäähdytti höyryävää mieltä. Pian flunssapöpö jättikin kurkkuni rauhaan ja siirtyi poskiontelo-osastolle. Räkää valuva nenä ja tukkoinen korvakäytävä eivät haitanneet, kun mussutin lohdukkeeksi suklaata ja keksejä. Lasten kanssa elokuvaa katsoessa upposi kurkusta alas muutamia (kourallisia) sipsejäkin, joista aiheutuneen janon päätin tappaa puolisoni halpacolalla.

Tuli vappu ja tuli munkit, sima, jäätelö, karkit ja sipsit. Taas. Ahdoin surutta suuhuni mitä käsiini sain, sillä uskoin olevani pian niin terve, että pääsisin taas laittamaan juoksukengät jalkaan ja rientämään pitkin pururataa. Vappu meni, mutta flunssa jäi (kuten myös juoksuhaaveet).

Koko kuluneen viikon yritin levätä ja potea pois tätä tautia, joka ei millään hellittänyt otettaan minusta. Eilen oloni olikin jo sen verran hyvä, että puolisoni kanssa vietetty aikuisten leffailta kaupunkimme leffateatterissa onnistui hienosti (ts. ei tarvinnut elokuvan aikana kertaakaan niistää!). Kävimme ensin kebabilla, jonka jälkeen haimme pussit irtokarkkeja leffaevääksi. Koska aikaa oli vielä reilusti, niin kävimme kahvilassa. Sorruin isoon jäätelöpalloon. Vielä minuutteja ennen elokuvan alkamista ju0ksin hakemaan ison laatikollisen voipoppareita ja Pepsiä, sillä en vain voinut enää vastustaa kaikkialla leijuvaa popcornin tuoksua. Turha kai enää mainita, että söin koko laatikollisen yksin…

Kotona päätimme katsoa vielä elokuvaa, jota katsellessa päätin syödä loput irttarini. Ja lisäksi pari kourallista sipsejä ja vielä lasillisen Cokista. Sitten vatsani ilmoittelikin äkäisesti, että nyt riittää! Makasin selälläni raatona olohuoneen sohvalla ja valitin huonoa oloani. Kaksi tuntia yritin saada ruuansulatustani elvytettyä, ennen kuin raahauduin iltapesulle, pisulle ja nukkumaan.

Aamulla noin kahdeksan aikaan heräsin. Silmät avattuani havahduin tukkoiseen oloon, jonka räkäinen nenä aiheutti. Lisäksi päätäni kivisti ja henkitorveani poltteli, joten jouduin yskimään. Vatsassani velloi ja tuntui siltä, että jotain yritti hitaasti nousta ruokatorveani pitkin ylös… Siis mitämitämitä?!! Miksi minulla oli olo, kuin olisin vetänyt viinaa aamuneljään ja polttanut puolitoista askillista röökiä?! Hikoilin ja pyörin sängyssä pahoinvoivana, ja rukoilin, ettei minun tarvitsisi juosta vessaan. Lopulta olo hieman tasoittuikin, väsymys valtasi mieleni ja nukahdin.

Herättyäni puoliltapäivin (!) olen kosketellut turvonnutta ja kivistävää vatsaani kuin raskaana oleva nainen vauvamahaansa. Itse en vain ole iloinen vatsani sisällöstä, joka kaduttaa ja hävettää. Ja ketuttaa. Flunssani on nyt muuttunut keuhkoputkentulehdukseksi ja yskin vähän väliä limaa henkitorvestani. Nenänsieraimeni ovat jo aivan karrella kaikesta niistämisestä, ja aamulla toinen sierain päätti vaihtelun vuoksi luovuttaa pari pisaraa vertakin.

Sanomattakin selvää, että en ole pystynyt syömään tänään oikein mitään. Aamupalaksi tekemäni juusto-tomaatti-voileipä ja muki teetä tökkivät kympillä, eikä äskettäin popsimani banaanikaan maistunut. Taidan juoda loppupäivän vain vettä. Monta litraa vettä! Loput puolisoni sipsit tungin ruokakaapin takimmaiseen nurkkaan, sillä pelkkä niiden ajatteleminenkin saa minut jo merisairaaksi.

Nyt ei maistu kyllä herkut pitkään, pitkään, piiiiiiiitkään aikaan!

Toivottavasti olen pian (lähestulkoon) terve ja pääsen nauttimaan lämpimistä kevätpäivistä juoksupoluille. Olisi nimittäin muutama kalori poltettavaksi…

(kuva)