Pakkasta ja talvisia korvamatoja

”Tulkoon vaan silmitön talvi,
hyytyköön maa.
Rakkauden riepuun me kietoudutaan.
Tulkoon vaan silmitön talvi, järjetön sää.
Meitä ei kylmetä routa ja jää.”

Nuo sanat alkoivat soida päässäni heti tänä aamuna, kun katsoin lämpömittarista pakkaslukemia: -19 astetta Celsiusta! Hrrrrr…

En ole normaalisti vilukissa, mutta nykyinen asuntomme on talvisin melko viileä ja vetoisa. Ikkunanpielten tiivistäminen on ollut tehtävälistalla joka talvi, mutta aina se on vain ”unohtunut”, kunnes on tullutkin jo kevät. Lämmitän itseäni näin talvisin kerrospukeutumalla myös sisätiloissa. Sukkahousujen tai pitkisten päälle vedän vuosia käytössä olleet, rakkaat lökäpöksyt, pitkähihaisen paidan päälle tempaisen neuletakin ja jalat pääsevät villasukkiin lämmittelemään.

Sisäistä vilua on hieman vaikeampi lämmittää, mutta kuuma tee tai glögi auttaa siihen vaivaan. Jos tuo vilu on enemmän henkistä laatua, niin siihen onkin vaikeampi löytää lääkkeitä. Parhaat mahdolliset apukeinot ovat syöminen ja halaaminen (ihan kenen tahansa; puolison, lasten, pehmolelun…siis halaaminen!). Erityisesti näin joulun alla piparit, joulutortut, suklaa, klementiinit ja omenat ovat hyvää vilunestämispopsimista. Tosin kolmea ensin mainittua tulee syötyä turhankin (=liian) paljon niiden todelliseen hyötyyn nähden…

Niin että tulkoon vaan silmitön talvi ja järjetön sää, mutta mullapa ei palellu ruumis tai pää!

PS. Sitaatti on Miljoonasateen kappaleesta ”Silmitön talvi”.

PPS. Välittömästi tämän kirjoitettuani päässäni alkoi soimaan toinen tutumpi talviralli, nimittäin ”ratiriti ralla, tuli talvihalla…”. Voihan korvamato sentään!