Pieni askel ihmiskunnalle…

Kirjoitan blogia ensimmäistä kertaa elämässäni. Itse asiassa en ole koskaan aikaisemmin edes lukenut blogeja, vaikka olenkin ollut niistä kiusallisen tietoinen lehtien, facebookin ja ystävieni niitä tuputtaessa. Aikaisemmin ajattelin koko blogikirjoittelun olevan kirjaimellisesti pelkkää kevyttä kirjoittelua, johon sortuivat lähinnä vain pinnalliset ja itsetietoiset wannabet,  ”oman elämänsä carriebradshawt” tai sellaiset naiset, jotka ovat kauniita, varakkaita, äitejä ja/tai esteetikkoja. Ei kukaan minun kaltaiseni tavallinen tallaaja kirjoita blogia, koska kukapa nyt haluaisi lukea täysin tuntemattoman ja  tavallisen ihmisen täysin tavallisen tylsästä elämästä?!

Tunnustan, olin väärässä. Tuntikausia selattuani täällä olevia palstoja en voinut kuin todeta, että meitä on moneksi. Kuinka mielenkiintoista onkaan lukea jonkun täysin tuntemattoman, täysin tavallisen ihmisen elämästä, ajatuksista ja tunteista! Jätin tarkoituksella pois sanan ”tavallinen” elämän edestä, sillä yksikään kirjoitus ei ollut tavallinen saati tylsä, päinvastoin. Tottahan se on, että meistä jokainen on arkisen ja tavallisenkin pintanahkansa alla oma yksilöllisyytensä, jolla on omat omituisuutensa, oma pieni maailmansa. Minullakin.

Päätin siis uskaltaa ottaa tämän uuden, merkittävän askeleen… No, jos ei ihmiskunnalle, niin ainakin minulle itselleni. Tänne tallennan elämäni ilot ja surut, ihastukset ja vihastukset, turhuudet ja tärkeydet, isot ja pienet. Kenties joku muukin löytää tämän oudon, yksityisen universumini…